Syksy

Tihkusade ropisee lasin toisella puolella harmaaseen katuun. Puista putoavien lehtien värien kirjo on valloittanut sen pinnan. Silmiä kirveltää huonosti nukutun yön jälkeen. Kahvia. Ihana syksyn ankeus. Jotenkin vaan tykkään kun kesällä suusta ulos pulpunneet sanat takertuvat kurkkuun, sekoittuvat ajatuksiin ja asettuvat hiljalleen utuiseen horrokseen.
   Lakaisukoneen vilkkuvalot roiskivat ilotonta, turhan kirkasta valoa ympäriinsä sen vimmatusti pyörivien harjaksien ahmiessa lehdet arkiseen kitaansa. Haluan vain huokaista, laittaa jotakin haikeaa musiikkia soimaan, kiristää hupunnyörejä ja vaeltaa loputonta matkaa sateen raiskaamalla polulla. Haluan vain masentua kurjasta kelistä ja elämän tahdittomuudesta, kuunnella ulkona pauhaavaa tuulta. Mutta enhän mä voi. Mulla on liikaa tekemistä.