Tää päivä oli kuin luotu hyvästä ruoasta nauttimiselle. Lämpötila oli nollan paremmalla puolella ja kevätaurinko oli omiaan nostamaan mielialaa. Vedin kevättakin niskaan ja suuntasin Järvenpäähän. Oltiin sovittu, että nähdään Kriskan kanssa Järvenpään asemalla kahentoista pintaan ja mennään paikalliseen sushiravintolaan, Kin Sushiin, lounastamaan. Vapaata pöytää saatiin odottaa ovella ehkä kymmenen minuuttia, sillä moni muukin oli nähtävästi keksinyt yhtä huipun idean kuin mekin. Noh, odotus palkitaan.
Sushi, oh, ihanaa ruokaa! Ehdottomasti parhaita ruokia mitä tiedän. Niin erilaista, raikasta, hyvää, niin hyvää. Sushissa mua viehättää erityisesti sen tuoreus ja erilaisuus. Joskus, kun söin ensimmäisiä kertoja sushia, koitin niellä palat nopeasti alas, koska pelotti mitä söi. Jossain kohtaa päätin, että turhaan sitä syö jos ei edes maista millasta se oikeestaan on! En oo katunu ikinä!
Tätä olin odottanut jo liian pitkään. Olin nähnyt notkuvan sushipöydän sieluni silmin jo miljoonasti aiemmin. Oon kerran aiemmin syöny täällä ja paikka vei heti mukanaan. Vaikka ihmisiä oli paljon, tunnelma oli silti rauhallinen. Myös puiset, kahden hengen pöydät, olivat omia luomaan tunnelmaa. Tunti, kolme lautasellista ruokaa ja mitä parhainta seuraa tekivät tehtävänsä, tästä ei ihminen voi paljoa tyytyväisemmäksi tulla!
Kun heräsin aamulla, maanantai jyskytti päässäni. Painostavana, masentavana, liian synkkänä, vittu. Mitenköhän tästä selviää. Junaan tulee kuitenkin taas kiire. Fuck, fuck, fuck. Huolet unohtui kun tulin suihkusta. Äiti osasi yllättää ihanasti! Aamupalaksi äiti oli tehnyt smoothieta, sekä keittänyt puuroa ja kahvia! Huh, ei pidä tuomita päiviä ennen kun ne on edes alkanu!
Koulupäiväkin oli aivan jees! Ylitylsä ruotsintunti oli atk-luokassa, edelleen ylitylsä. Facebook pelasti kuitenkin, ainakin jollakin asteella. Seuraavaksi äikkä oli peruttu. Lähdin siis erään ystiksen kanssa kahville. Huojuvista ideoistaan tunnettuna, ystäväni keksi kesken kahvittelun, että kiivetään jollekkin katolle! Tottakai tälläseen pitää lähteä mukaan! Ehdotin että kiivettäisiin järvenpään kirkon katolle ja suunnitelma oli toteutusta vailla valmis!
Että pääsee kirkon katolle, pitää nousta puun kautta pienemmälle katolle, josta pääsee sitten tikkaita pitkin kirkon katolle. Olin onnistunut kiipeämään puuhun, kun vastuuntuntoinen herrasmies tuli huomauttamaan, ettei katolle saa kiivetä. Pyysimme nöyrästi anteeksi, odotimme että mies oli poistunut näkökentästä ja uusi yritys! Tällä kertaa pääsimme tikapuille asti, mutta sama herrasmies tuli jälleen kummastelemaan touhujamme.
Hävetti hiukan. Noh, kävelimme vajaat sata metriä ja kiipesimme, tällä kertaa onnistuneesti, seurakuntatalon katolle! Tiukat puoli minuuttia auringon ottoa katolla ja vastuuntuntoiset ihmiset taas kimpussa! Siinä kohtaa päätettiin jo myöntää tappio, kuunneltiin saarna ja painuttiin takaisin koululle.
Kotiin oli huippua tulla. Kävin matkalla kaupasta ostamassa Ben & Jerry'sin Cookie Dough jäätelöä. Tänään myös pikkusisko yllätti ihanasti! Hah, huippu perhe mulla. Olen pekonin suuri ystävä ja onko parempaa yllätystä, kun saada oikein rapeaksi paistettua pekonia ja munia heti kun saapuu kotiin? Ei taida! Jälkkäriksi kahvia ja Ben & Jerrysiä, niin ja syventymistä tuntemattomaan sotilaaseen!
Tänään, ensimmäistä kertaa koko lukion aikana, myöhästyin junasta. Todella turhauttavaa joutua juoksemaan hakkaamaan junan ovenavauspainiketta, turhaan. Noh, junassa olisi vaan tullut hiki ja päivästä olisi ollut vaikeampaa saada täydellistä. Vielä on mahdollisuus.
Menen sisään asemarakennukseen. Sisällä on muutama ihminen, jotka muistan yhä nimeltä, mutta joiden kanssa minulla ei ole juuri koskaan ollut lähes mitään yhteistä. Aamukahvi. Ulkona on reilut parikymmentä astetta pakkasta. Niin ja auringon paistetta. Taskussa polttelee kolme nelisatasta buranaa. Viime hallireissulla jotain revähti vasemmasta kädestä tai rinnasta, en ole aivan varma. Jokatapauksessa, treenaminen ei onnistu ilman buranaa. Tulee vähän mieleen Eppu Normaalin Urheiluhullu! Koukussahan tässä ollaan. Elämän koukussa.
Tänään koulussa muistin kuinka tärkeää on, että on ystäviä. Ihan loppuun koluttu aihe, mutta arki ois niin niin paljon vaikeempaa ilman tuttuja hymyjä ja ystiksiä, joiden kanssa voi jakaa elämän riemut ja surut. Koulussa on nykyään vaikea kävellä törmäämättä jatkuvasti tuttuihin kasvoihin. On hauska huomata, että kun etsii jotain tiettyä ihmistä, pitää keskittyä, ettei jumitu miljoonasti juttusille! Siis! Jos sinusta tuntuu että voit laskea itsesi kaverikseni tai ystäväkseni, tunne kiitollinen kädenpuristus, hellä halaus tai iloinen pusu poskellasi fiiliksestä riippuen! Te, rakkaat ihmiset, olette elämäni sankareita!
Koulusta kontulaan, jälleen. Hyppään junaan ja suoraan junan vessaan. Kaivan yhden elmukelmuun käärimistäni buranoista. Täytän käteni hanan alla. Nielaisen pillerin alas. Vesi maistuu makealta, tulee mieleen desifiointiaine. Onkohan tätä edes tarkoitettu juomakelpoiseksi? Turhaan sitä itkemään.
Saavun helsinkiin. Aseman alla on täysi ruuhka. Ankeat ihmismassat liukuvat eteenpäin, kukin omaan suuntaansa. Piipahdan k-kaupassa hakemassa välipalaa. Chiquitan mansikka-banaani smoothieta, neljä euroa. Kallista, silti joka pennin arvoinen!
Metro Mellunmäkeen päin lähtee juuri kun pääsen liukuportaat alas. En edes yrittänyt ehtiä siihen. Odottelua tiukat kymmenen minuuttia, smoothiesta ehdin juoda puolet.
Metron perällä kaksi juoppoa nahistelevat kovaan ääneen. Tavoitan vain sanan sieltä, toisen täältä steen1n heittäessä riimejä toisesta korvasta sisään. Metrossa näkee ihmisten kirjon kontrastinaan oranssit penkit, kuulutukset.
Auringon valo tunkee sisään metron ikkunoista, on lämmin, melkein kuuma. Ajatukset harhailevat vailla suuntaa tarttumatta kunnolla mihinkään. Sörnäinen, Kalasatama, Siilitie, Itäkeskus, Myllypuro, sitten Kontula.
Liukuportaat ylös. Metroaseman eteisessä pyörii nuorisoporukoita tappamassa aikaa. Kävelen tahallani yhtä räkänokkaa päin. Juippi väistää laiskasti.
Liukastelen vajaat sata metriä metroasemalta hallille. Halli on lähes tyhjä. Joku isompi kuvausporukka tekee lähtöään. Ostan lipun. Pujahdan tägejen ja tarrojen tahrimaan vessaan. Täytän tyhjän smoothie pullon vedellä, kaksi buranaa naamaan. Kipu ja lepo, molemmat heikoille.
Venyttelen. Koitan venytellä koko kropan. On aika unohtaa muu maailma. Kaivan bleidit repusta. Inspiraation perässä ei tarvitse koskaan juosta. Se tulee itsestään. Bleidit, halli, tatsi. Elämäntapa.
Otan lämpöä sinisellä hänkällä. Soul, mizou, makio. Kolmesti se tavoittelee haarusväliäni pelottavan läheltä. Jos vauhtia olisi ollut yhtään vähemmän, kimittäisin varmaan nyt kuin mikkihiiri.
Neljän maissa halli alkaa olla aika täynnä ja vihreää hänkkää ylöspäin lähtevään bs fahrvegnugeniin olen saanut lisättyä 270 astetta. Ihan mukava temppu, yksi lemppareista. Jalat alkaa olla poikki, eikä keskittyminenkään enää ole parhaimmasta päästä. Ruokatauon paikka, saarioisen pitsaa ja mehua, venyttely.
Tauon jälkeen treenailen kaarikornereita. Uutena, rentona lainina vedän 270 safetyn ja seuraavasta sama, mutta feikistä sisään. Myös ensimmäisiä kutosia haastelin. Toinen jalka ei vielä tahtonut kunnolla lähteä mukaan, eli ei toistaiseksi nätti näky. Vaan harjoitus tekee mestarin!
Itse en jaksa hallilla kuvata, mutta tää pätkä inspiroi ihan hulluna!!
Lähden hallilta. Samat porukat pyörivät yhä metroaseman eteisessä. Metro heiluu ihmisten tullessa sisään ja mennessä ulos. Tulee mieleen laiva. Laiva rautaisilla aalloillaan minuuttiaikataulussa. Väsyttää sikana liikaa. Ajatukset ei harhaile, ne jumittaa. Kalasataman tehtaiden piiput tupruttavat siniselle taivaalle savuaan, mikä näyttää ilta-aurinkoa vasten violetilta. Vaivun horrokseen. Matka hujahtaa huomaamatta.
Rautatientori. Säpsähdän pystyyn. Nappaan bleidit ja repun mukaan. Pujottelen itseni ihmisten läpi yläkertaan ja kahvia ostamaan. Vaikka väsyttää, ilta ei ollut vielä tässä. Pari kaveria on vielä tulossa meille vähän myöhemmin. Pitää pysyä menossa, edes kahvin voimin!
Juna, tupaten täynnä ihmisiä, nytkähtää laiskasti liikkelle. Katulamput valaisevat hämärtyvää helsinkiä. Lipunmyyjä ilmestyy kohdalleni. "Opiskelija ööää tonne Järvenpäähän". Myyjä kumartuu kysyvästi minua kohti. Ainiin, opiskelijakortti. Kaivan miljoona korttia esille ennen kuin löydän etsimäni. "Se on sit kolmekaksviis kiitoos". Kolikot on valunu lompakosta takin taskuun. Hienoa. Tuskaisen kaivelun jälkeen löydän vihdoinkin tarpeeksi rahaa lippuun. Sitten silmät kiinni, edes jotain lepoa tähän väliin. Kännykkä piippaa vähän väliä viestiä. Lopulta sekin vaikenee.
Perjantai-ilta on hiljainen. Missään ei ole mitään eikä ketään. Fiilistellään musiikkia muutama tunti meillä, minkä jälkeen lähden kaverille yökylään. Tää on vaan sellanen käytännönjärjestely, koska mennään huomenna kuvaamaan!!
Megadeth. Sen rytmiin upotessa ei kaatumiset satu.
Ennen kun aloitan, haluan kittää erästä uskomattoman ihanaa ihmistä, joka tartutti minuun jälleen elämänilon ja kaiken ylittävän voittajafiiliksen viikon masistelun jälkeen. Nyt on ollut vähän raskaampiakin juttuja ja ainakin omasta mielestä positiivisena ihmisenä viikko itsesäälin kierteessä on vaan liikaa! Hymy pilkahtelee taas huulillani, aito hymy. Kokoajan.
Oli siis valehtelematta mahtavaa herätä tähän aamuun. Tuli nukuttua kunnolla, vaikkakin vain kuusi tuntia. Suihkuun. Peseydyn. Haalean lämmin vesi valuu pitkin kasvojani. Silmät suljettuina odotan vielä hetken. Suljen suihkun.
Jälleen kerran, sujautan bleidit koulureppuun. Sitä fiilistä ei voi olla rakastamatta. Ei vaan voi! Nopea aamupala, vaatteet päälle ja kouluun.
Tiukat kaksikymmentä pakkasastetta nipistelevät poskiani kiirhetiessäni asemalle. Aina on vaan muutama minuutti aikaa ehtiä. Ajoissa lähteminen on tylsää.
Aloitan kofeiinin pumppauksen jo matkalla asemalta kouluun. Pahvisissa kahvimukeissa on fiilistä. Ne sopii kaupunkiin. Höyryävä kahvi, aurinko, napeista scarfacen "On my block". Tää on niitä päiviä kun tiedostaa varsin hyvin, kuinka awesomea oma elämä onkaan. Sen melkein maistaa kielellään, hengitän vapauttani. Niin rajatonta vapautta.
Okei, vapaus riistettiin heti aamusta. Uskonnon tunti, muistiinpanoja buddhalaisuudesta. Ihan mielenkiintosta sentään. Meillä on koulussa suomalaisen musiikin viikko. Kiitos sen, yli puolet hissantunnista meni musiikkiesityksiä katsellen. Ei valittamista! Ylitylsä matikan tunti, ruoka ja vihdoin kontulaan. Päivä alkaa tästä.
Auringon paiste on vaihtunut jossain kohtaa lumisateeksi. Valtavat, hennot lumihiutaleet täyttävät taivaan. Vedän hupun päähän. Juna on melkein puoli tuntia myöhässä. Ovivika näköjään. Huoh, vr. Astun sisään asemarakennukseen, se on aivan täynnä. Istumaan ei pääse, voi blogia kirjoittaa seisaaltaankin.
Vihdoin juna saapuu. Aivan täynnä sekin. Tällä kertaa saan sentään istumapaikan. Matka helsinkiin kestää tavallista pidempään, juna pysähtyy kolmesti. Helsinkiin päästiin kuitenkin.
Metrossa vieressäni istuu kaksi nistiä. Vetävät nappeja ja puhuvat miten saa pään parhaiten sekaisin. Vaikea käsittää, miten joku laittaa aineet elämässään kaiken edelle. Vasta ihan vähän aikaa sitten sain huomata, kuinka lähellä huumeet ovatkaan. Liian lähellä mun mielestä. Hyi helvetti.
Siniseksi maalattu metalliovi avautuu kiltisti. Astuessani portaikkoon tuttu tunne tavoittaa mielen, jos heittäydytään romanttiseksi niin varmana sydämen myös! Kohta saan taas rullata. Jännitys tykyttää suonissa. Päivän tavoitteet muodostuvat pikkuhiljaa päähän.
En jaksa hallilta ikinä kuvata, mutta tsekatkaa tän miehen tyyli! Smuutimpaa settiä saa ettiä, eikä löydy! Vähät yöunet tuntui koko kehossa. Rullaaminen oli aika takkuista. Silti sain pakotettua itseni kahteen uutteen. Helppona lähti bs fahrvegnugen vihreää hänkkää ylöspäin. Fahrvegnugenista on tosiaan tulossa uusi lemppari! Kyllä se vihreä hänkkä meni sitten alaskin päin, bs savannahilla. Ihan semi haastava temppu, mutta oikein tehtynä aika rento!
Treenaus jäi lyhyen puoleiseksi, kun piti kiirehtiä kotiin suihkuun. Lähetäänkin tässä aivan pian vähän juhlistamaan!
Hyvää naistenpäivää ja mahtia viikonloppua kaikille!
En oo paljon ehtiny blogia viimeaikoina availla. Tai sitten en oo jaksanu. On ollut kiireitä, ihmissuhdeongelmia ja ongelmia joista en puhu muille kuin luotetuimmilleni. Vituttaa, pelottaa, enkä voi vaikuttaa asioihin oikein mitenkään. Viha sumentaa helposti mielen.
Noh, jokatapauksessa. Niin kauan kun pysyn edes vähän järjissäni haluan tehdä asioita joista oikeasti pidän. Nauttia ystävieni seurasta, bleidata, juhlia! Tätä kaikkea olen onneksi saanutkin tehdä viimeaikoina!
Tamro on valmis. Ensimmäiset lainitkin on jo kuvailtu. Muutama jokelan pikkunisti on löytänyt tamrosta uuden hengailupaikan mutta eiköhän ne lähde kun tarpeeksi ärähtää. Oon alkanu tekemään tamropätkää. Siitä tulee todella cool! Sen verran voin ainakin vihjasta että luvassa on roppakaupalla uusia bleidaustemppuja (kuka hitto kuvaa vanhoja???) sekä myös mikkihiiri-maskilla fiilistelyä.
Maski oli jonkin sortin päähänpistos. Halusin edittiin jotain uutta ja koska koiran haukun matkiminen sopii ghettoon, päätin lähteä etsimään bulldog-maskia. Foorumin pilailupuodin hyllyistä ei bulldog-maskia ollut saatavilla. Mikki Hiiri on silti dope!!
Kontulassakin oon ehtiny käydä rullaamassa! Siinä hallissa on fiilistä! Napit korviin ja antaa rullien viedä. Uudet temput ja bängerit syntyy kuin itsestään. Kun jokin huippu idea tulee päähäni, lähden sitä yleensä toteuttamaan sen kummemmin kyselemättä itseltäni, riittääkö taidot? Taidot ei aina riitä. Välistä oon varmana ollu huvittavakin näky jysähdellessäni perse edellä lattiaan. Yrittänyttä ei silti laiteta.
Eilen kävin tamrolla rullailemassa. Menin vasta neljältä ja alkoi jo hämärtää, joten lähinnä otin tatsia ja ehkä vähän jotain uuta jibbailua. Ainakin puista pöytää lähti ylöspäin fahrvergnugen chess to bs fahrvegnugen. Eisiis mitään suurta tällä kertaa. Still fun and inspirating!
Tänään on ollut hyvä päivä. Heräsin aamulla yhdeksän aikaan. Sängystä sain itseni ylös kymmeneltä. Aamupalaksi tein amerikkalaisia pannukakkuja. Täytteeksi paistettuja banaaneja, mansikoita, kermavaahtoa ja vaahterasiirappia! Kahvin kanssa ja puheet paremmasta aamupalasta on valetta! Aamunpalan jälkeen sain pakotettua itseni koiran kanssa metsälenkille. Puoltoistatuntia reippailua ja lumityöt. Kouluhommia ja nyt blogia.
Pienet pahoittelut vailla katumusta etten ole blogia vähään aikaan kirjoitellut! Koitan korjata tilanteen ja tamropätkästä teen tänne sitten taas pidemmän jutun. Se on lupaus!
