murheen musta mieli

Tuijotan lattiaa sitä itse tajuamatta, kädet puristuvat nyrkkiin. Jauhan purkkaani entistäkin kiivaammin. Murheen ja vihan musta myrkky sumentavat mieleni. Pikkuveli on kadoksissa kuudetta päivää. Tää ei voi jatkua näin, mä haluan tän jo loppuvan. Bleidaus ja ystävät kannattelee mua, pitää mut ylhäällä. Siltikin päivät menee itseni kanssa tappelemiseen. Pitää tsempata että hymy pysyy kasvoilla, onneksi en oo yksin. En oo masentunu tai muuta, mutta tää ottaa voimille tosipaljon. Kunnolista blogijuttua saatatte joutua odottamaan jonkun aikaa, sillä otan askeleen kerrallaan. Otan vaan ne askeleet mitkä tuntuu hyviltä.

You've been runnin' around for so long
You've been hurting yourself too much
You keep messin' around with darkness
You're the one who's losin 

NO ARMY FOR ME.

Olen painautunut kyykkyyn kuusen runkoa vasten. Kesäinen kuusimetsä on täysin äänetön, auringon valo pääsee vain paikoitellen kuusenoksien läpi valaisten sammalen peittämää aukiota. Hiki valuu kasvojani pitkin. Ei saa liikahtaa, ei vielä. Puristan aseen muovista kahvaa, kuuntelen. Ne ovat jo paljon lähempänä. Sydän hakkaa jännityksestä. Vielä hetki. Pakko antaa välimatkan kaventua ainakin kymmenellä metrillä. 

   Vaimea puheensorina kantautuu vihdoin tarpeeksi läheltä. Nyt. Kiepahdan esiin puun takaa, kohdistan punapisteen vastustajan ryhmään. Hicap-lipas alkaa nakuttamaan tasaista sarjaa. Tiputan kaksi pelaaja heti ensimmäiseen, pitkään sarjaan. Vastustajan joukko hajaantuu sekasorrossa suojaa etsien. Maihinnousukengät uppoavat pehmeään sammaleeseen, syöksyn seuraavan puun taakse. Uusi sarja. Kolmas pelaaja. Katkonaisella sarjalla itseäni suojaten siiryn seuraavalle puulle. 

   Epämääräiset huudot ja komennot kantautuvat vastustajan joukosta. Kaksi koittaa kiivetä loivaa rinnettä ylös suojaa etsien. Liian helppoja maaleja. Kaksi pelaajaa jäljellä. Ensimmäinen sarja ropisee puuhun, jonka takaa haen suojaa. Hätäinen sarja, pian ase lyö tyhjää. Tiputan kuudennen. Seitsemäs koittaa juosta ison kuusen taakse. Liian hiidas.

   Vastustajan vaitonainen joukko lipuu takaisin respalle päin, metsä hiljenee jälleen. Pöyritän hicapin pohjasta lippaan taas täyteen. Mikä fiilis.

 

Pelasin joskus airsoftia enemmän kuin aktiivisesti, se oli mulle sama asia kuin bleidaus nyt, pakkomielle, elämäntapa, rakkaus. Mikään ei voittanut sitä fiilistä kun sai juosta maastovaatteissa pitkin metsiä. Sitä jännitystä kun yhtäkkiä vihollinen olikin edessä. Kun piti toimia. Ja sitä fiilistä kun pääsi niskan päälle. Pääsi itse pyörittämään peliä.

   Vitosluokalta asti olen haaveillut armeijasta. Siitä että oppisi sodankäynnistä jotain oikeasti. Olen miettinyt kaikkia mahdollisia linjoja, minne voisin mahollisesti mennä. Laskuvarjojääkäri, erikoisjääkäri, taistelusukeltaja. Päädyin kansainvälisiin valmiusjoukkoihin, paras linja mille voin päästä. Niistä sitäpaitsi pääsee rauhanturvaajaksi.

Lääkärin tarkastus. Tulee puheeksi mun leikkaukset. Vitosluokalla paksusuolen poistaminen kahdessa eri leikkauksessa. Ohutsuolesta jatkettiin uusi paksusuoli. Seiskaluokalla suoli meni tukkoon jostakin leikkauskohdasta. Taas uusi leikkaus. Vitosluokalta asti oon syöny mahaa rauhottavia lääkkeitä, nykyään tosin paljon vähemmän. Lääkäri alkaa puhumaan omaa ammattislangiaan huolestuttavaan äänensävyyn. "Enkö mä nyt sit pääsekkään valmiusjoukkoihin?" Lisää ammattislangia ja pahoittelevaa muminaa. "Kai mä nyt edes laivastoon pääsen?" Lääkärin pahoitteleva ilme, ammattislangia ja vihdoin selvää suomenkieltä: "Näitten leikkauksien takia sun terveysluokka on C eli saat vapautuksen." Alkaa keittämään, enkö mä pääse armeijaan. Saan lääkärin varmistamaan kahdesta paikasta, molemmista tyrkytetään Ctä. 

   Oikeasti, sen takia että mua on leikelty, armeijaan halutaan mielummin huonoryhtisiä ja motivaatiottomia Makeja ja Joneja joita ei vittu kiinnosta. Suomen valtio, mikä on hätänä. Kun oikeasti haluaa armeijaan ja on lääkitys, ei voi päästä. Hyvä mies jäi käyttämättä, niin hyvä mies.

PISAROITA

Ulkona sataa, tihuttaa vettä. Satanut jo yhdestä asti. Tamro on hämärä, karusti kaunis. Rullat tuntuvat jalassa hyviltä, yhdentoista tunnin yöunet ei anna väsymykselle sijaa. Bleidauslista tarjoilee pelkkää huutoa, just hyvä. Neljä skeittaria mun lisäksi.
   Tatsi on maukas, rento. Kaikki kurbitemput menee ekalla päälle, nailed em'. Lisäsin kurbitemppujen loputtomaan listaan tänään inspin ao top acidin. Pari kevyttä semipitkää liukua, enemmän mokia, mutta pari liukua silti! Funboxista 360 safety, nailed it. Kolmosethan ei oo mitään uutta mutta läpimädästä funboxista nekin on voittoja. Ei varmaan mitään kunnolista uutta, pelkästään astetta rennompaa paukuttelua, joskus näinkin!
   Maastotakeista on tullu mun uus inspiraation lähde! Ihan sama näytänkö joltain skinheadilta tai mitä ihmiset ajattelee, mutta maastotakit on dope! Liian dope. Mun varustelekasta tilaamat takit tuli toissapäivänä ja oon rakastunu! Erityisesti saksan armeijan takki on cool, koko rahan arvonen! Kahden euron arvonen. Nothing more to say, pysykää linjoilla!

Ryhti ennenkaikkea!!

ART.

Istun koneen ääressä, kaiuttimista soi "Feel Good Music" Ground Upilta. Selaan läpi kuvia tamron graffiteista. Graffitit raffeja, kuvaus ei.
    Taidetta on niin monenlaista, mun taide on mun jaloissa. Inspiraatio virtaa suoraan niihin. Objektin takana seisomiseen mulla ei ole silmää, mutta nautin siitä mitä mulla on! Nauttikaa te näistä kuvista :)

PISTÄKÄÄ TÄSTÄ SOIMAAN !

Suuri kiitos graffititaiteilijoille!

MAAILMA ON TÄYNNÄ PAHAA, MUTTA MYÖS HYVÄÄ

Elämä ei ole aina helpoimmasta päästä, joskus tulee vastaan vaikeuksia, joista tuntuu mahdottomalta päästä yli. Silloin voi olla vaikeaa ymmärtää, ettei tää vielä ollut tässä. Synkistyy ja haluaa painua maan alle. Ei huvita kuunnella ystäviä, vaikka tietää heidän olevan oikeassa. Tuntuu että ei jaksa, että kaikki hajoaa käsiin. Ois pitäny yrittää itse enemmän. Jonkun on muututtava.
    Pitää kuitenkin muistaa aina, että elämä on täynnä ovia. Toiset kannattaa avata, toiset sulkea, toisiin ei kannata koskea ollenkaan. Et voi millään tietää, mikä ovi kannattaa avata ja mikä ei, jos et kokeile. Vaikeuksien kautta voittoon, niin totta.
   Raffeina aikoina, niin vaikealta kun se kuulostaakin, pitää jatkaa uusiin asioihin ja tuttavuuksiin. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin pitää kiinni arjesta. Ystävät ja arjen rutiinit nostavat pinnalle aivan huomaamatta. Itsesäälin kierre on loputon ja turha.
   En ole varmastikkaan ainoa ihminen, josta tuntuu välistä ettei mikään onnistu. Oon huomannu, että varsinkin kevät herättää mussa halun onnistua paremmin kaikessa. Halun muuttaa elämässäni ja itsessäni jotain olennaista. Välistä melkein ahdistaa kun tuntuu etten yritä tarpeeksi minkään asian suhteen. Silti. Silti kaikki menee yllättävän hyvin kun jaksaa uskoa, että aika näyttää. Askel kerrallaan.
    Elämää suurempi kiitos jokaiselle ystävälleni, joiden kanssa olen saanut nauraa ja jotka ovat seisoneet tukena, kun sitä olen tarvinnut! Elämää suurempi kiitos jokaiselle ihmiselle, joka on antanut mulle aihetta hymyyn. Muistakaa pitää elämästä kiinni, niin se pitää teistä!

GREAT DAY

Siemaisen kahviani. Kello näyttää kymmentä, hyppytunti. Kevät tuntuu jääneen jonnekkin, ulkona on sumuista ja kylmää. Päivän suunnitelmat on vielä ihan auki. Miksipä niitä stressaamaan, aina löytyy tekemistä. Kaivan kännykän taskusta, parinkympin samsung. Alan näppäillä päivän blogijuttua. Äsh, pitää laittaa ennakoiva tekstinsyöttö päälle. Joo niimpä niin, ei näin halvassa puhelimessa. Lasken puhelimen pöydälle.
   Kulmakonditoria on melko tyhjä, on vasta aamu. Silti melua riittää, viikottainen tavaralähetys saapui juuri. Asiakkaat puhelevat hiljaa keskenään, vitsit, ois pitäny pyytää joku lintsaamaan. Lukaisen hissassa käsitellyn kappaleen paremman tekemisen puutteessa. Loput kahvista ehtii jäähtyä ihan kylmäksi, juon sen mahdollisimman nopeasti, etten huomaisi kylmän kahvin pahaa makua. Kello näyttää varttia vaille yhtätoista.
   Kaivan povarista Jenkki Enjoy purukumirasian, vadelman ja lakritsan makuista purkkaa. Kiskon takin niskaani, kuulokkeista Slipknot, oon löytäny tän bändin uudestaan. Nostan kahvikupin pöydältä ja lähden laahustamaan ulko-ovea kohti.

Koululla oppilaat ovat jo päässeet tunneilta. Joona soittaa ja kysyy voinko lintsata seuraavan tunnin. Koska se on päivän viimeinen tunti ja olen tunnollinen oppilas, kieltäydyn. Edellinen oli vale. Kolme lautasellista jauhelihakeittoa. Se ei oikein maistu millekkään eikä edes täytä mahaa. 

   Koitan suostutella Joonan lähtemään helsinkiin, beamhillistäkin kuulemma saa kenkiä. Ainiin. Viedään astiat pois ja suunnataan autolle. Toyota avensis hurahtaa kiltisti käyntiin, levyltä Leevi and the Leavingsin itkisitkö onnesta. Pakko laulaa mukana. Suomalaisten mukana on aina pakko laulaa, jos osaa sanat.

   Mulla ei mee ikinä liian pitkään löytää itseäni miellyttäviä vaatteita. Sovitan ruskeita Supran kenkiä. Just hyvät! 65 euroa, kenkälaatikko katoaa paperikassin uumeniin. Pitää vielä mennä kattomaan jos Jack & Jonesista löytyis jotain paitaa.

   Helposti! Semismuutti paita, joka sopii hyvin kenkien kanssa. Kello näyttää vasta yhtä, istutaan prisman kahvilassa juomassa teetä. Sitruunan makusta, sellanen keväisen raikas! Taskunpohjalle jäi kolikoita teen ostamisesta, ne voi vaikka pelata jokeripokeriin. Voitan muutaman euron, enkä jaksa heti hävitä niitä. Kolikot kilisevät matkallaan taskun pohjalle. Suuntana on juna-asema ja jokela. Tänään vois mennä tamrolle pitkästä aikaa.

   Kotoa en suoraan jaksa tamrolle lähteä, edes välipalan jälkeen, vaan tilaan (hui!) varustelekasta kolme maastotakkia bleidausvaatteiksi! Ylisiistiä ja jännittävää nähdä mitä niistä tykkään. Mulla on jo rakas maastoliivi varustelekan maastotakista leikeltynä. Eli odotukset korkealla!

   Raskas pilvipeite kätkee auringon taakseen, täällä taas. Nykyään näille seinille ilmestyy viikottain toinen toistaan siistimpiä graffiteja. Tiistain jälkeen ainakin yksi uusi taidonnäyte tekee meiän ghetosta entistä törkeemmän!

    Kello on kuuden paikkeilla, armoton metallikomppi tulvii napeista korviini. Keskity. Pääsalin parempi puolikas on jäässä, eli pakko tehdä pelkkiä kurbitemppuja. Se ei haittaa, ne on kuitenkin huippukivaa jibbailua! Bs savannah, fullcab ao soul, fs savannah, top acid, inspin bs savannah, kolmoset kaikista normi ao tempuista, rentoja ja semisiistejä! Hurricane soul on ainoa kurbitemppu, minkä hinkkauksesta tulee pää kipeäksi, ylirasittava ja liikaa keskittymistä vaativa! Tänäänkin sain vaan yhen huonon päälle. Vaan eiköhän sekin tässä tule ajan kanssa tatsiin kun vaan malttaa ainakin sen yhden onnistuneen joka kerta, edes huonosti onnistuneen!

   Puoli kahdeksan maissa alkoi riittää tälle päivää, nyt vaan kotiin, blogijuttua kirjoittamaan ja saunaan rentoutumaan!

   Hei hyvää viikonloppua kaikille ja lupaan kirjotella uudestaan viimestään maanantaina!!

TERMOSPULLOLLINEN KAHVIA, MUOVIMUKIT, AURINKO.

Napsautan kahvinkeittimen päälle. Bleidit on jo sinisessä rinkassa eteisessä. Istahdan keittiönpöydän ääreen. Väsyttää, luin ihan liian myöhään eilen. Kahvinkeitin porisee tuskallisen hitaasti. On tässä muutakin tekemistä. Kaadan kahvin termospulloon. Mukit kaapista ja kamat reppuun.

   Tamrolle ei polje muutamaa minuuttia kauempaa. Samuli saapuu samaan aikaan mun kanssa. Kahvitauko ennen rullausta ois jees. Niin ja mieluiten auringossa. "Hei kiivetään katolle juomaan kahvia?" "Pääseekö sinne muka?" Kyllä pääsee! Puisten, huterien tikkaiden kautta onnistumme pujahtamaan ullakon kattoluukusta ylös. Melkein koko katto on vielä lumen peittämä. Pala katon harjaa on kuitenkin kuiva. Täydelllinen paikka rentoutua.

   Auringon paisteessa kelpaa maata. Kahvi maistuu toffeelta, koska siinä on maitoa. Täältä näkyy koko Jokelan vanha teollisuusalue! Tamroa ympäröivät vanhat, punaiset tiilirakennukset, joista suurin osa on jo ainakin vähän ränsistynyt. Pitkä tavarajuna kolkuttelee kaukana, senkin näkee täältä. Elämä on rentoa, rentoa, rentoa vaan. Tällä kelpaa alottaa viikonloppu.

GREAT MORNING SHRED !

Kello kahdeksan aamulla. Herätyskello rämähtää soimaan. Torkutan puoli tuntia. Koulu alkaa vasta yhdeltä. Sitä ennen aamusessarit tamrolla. Kello soi uudelleen. Kampean itseni suihkuun. Lihakset tuntuvat väsyneiltä, silmät on painua kiinni. Ehkä tää väsymys johtuu kellojen kääntämisestä eteenpäin. Ryhdistäydy, piristy, jotain.
   Suihku kiinni. Kahvia, patonkia, rahkaa. Aamupala. Istun keittiönpöydän ääressä, talo on hiljainen. Mun mielestä kahvi maistuu toffeelta kun siihen laittaa maitoa. Toistaseksi kukaan ei oo ollu samaa mieltä. Annan katseeni viipyä vielä hetken ulkona avautuvassa maisemassa. Aurinko saa keväisen hangen kimaltelemaan. Kauempana oleva metsä on hiljainen, liikkumaton.

Nappaan pikkusiskon punaisen digikameran, sujautan historian kirjat reppuun. Tänään voisi laittaa jotain freesimpää päälle iänikuisen maastoliivin sijaan. Iänikuinen beige kauluspaita, mistä oon leikannu hihat pois. Just smuutti harmaan hupparin päällä! Anteeksipyyntöni, mun bleidausvaatteet on aina harmaat farkut ja huppari, liiveissä vaihtelen kahen välillä. Razor genesys 9.1, upouudet! Näitten jalkaamuotoutuminen makso mulle yhden mustuneen varpaankynnen. Vaan väliäkö sillä kun rullaus on pelkkää unelmaa!

Jätän takin ja hanskat naulakkoon. Ulkona on häikäisevän valoisaa. Ja lämmintä! Kevät. Awesome. Ihan liian awesome! Vedän kuulokkeiden piuhat paidan ali. "Täällä metrossa maailman lauluja kirjoitan. Lauluja siitä mitä mä nään ja mitä tunnen sisällä pään--". Tiet ovat kuivat, aurinko paistaa, pilvetön taivas. Kelpaa polkea. Polkea kohti unelmiaan. Tänään mun unelma on tamro. Sen sileät betonilattiat, itsetehdyt ditsit ja kornerit. Vahatut ikkunalaudat. Kurbi ilmastointikanavasta. Mahtia.

Jätän pyörän nojaaman ränniä vasten. Sulanut vesi tipahtelee pisaroina alas katolta. Kiipeän valkoisia, seinästä puoliksi irronneita tikkaita ylös. Askeleideni kaiku harhailee yksinäisenä tamron yläkerrassa. Yksityisalue, pidä koirasi kytkettynä.

 Tassuttelen pienen kierroksen pääsalin ympäri. Kiskottelen. Vedän bleidit jalkaan. Vaihdan bleidauslistan soittimesta. Soittimen vilkkuvalot, bassoeffekti, hiljainen aamu, tehdas, kaiku. Megadethin Last Rites/Loved to Death. Alan tahkoamaan läpi kurbitemppuja. Kaikkien läpi käymiseen menee tunnin verran. Rentoa ja välttämätöntä tatsin ylläpitämiseksi!
  Aikaa ei ollut alunalkaenkaan liikaa ja lopun ajastani käytin ehdottomaan lemppariin eli korkeisiin ikkunalautoihin, joihin pitää hypätä ditsin kautta. Lamb of God on juuri sopivaa musiikkia kun pitää saada vähän aggressiivisuutta ja asennetta rullaukseen. Sekä tietysti vauhtia lisää!

Ruf! Ottakaa ilo irti elämästä :)