lauantai 25. tammikuuta 2014

jou

Elämä on jatkuvaa muutosta. Ihan kuin se olisi vesihana, josta saa vain kylmää tai kuumaa vettä. Joskus on todella vaikeaa vaikuttaa siihen, kumpaa sieltä tulee. Kiire tuntuu pakkautuvan jatkuvasti yhä raskaampana mun selkääni. Ylppärit on ihan kohta, jälleen kerran. Sitä ennen pitäisi lukea, rullailla, käydä salilla, lusia hiihtoloma vuokatissa, käydä abiristeilyllä, viettää aikaa kavereiden kanssa ja miljoona muuta asiaa. Kaikkia sopivassa suhteessa. Nyt jos joskus mun on löydettävä hyvä rytmi tähän kaikkeen tai mistään ei tule mitään.
   On vaan niin surkean hankalaa saada kirjaa auki saati lukea sitä ajatuksella. Aina tulee ahaa-elämys ja pitääkin tehdä jotain ihan muuta. Huomenna kyllä ryhdistäydyn. Tai viimeistään ylihuomenna. Ainiin mut sit onkin jo crossfit pahasti just keskellä päivää. Sitä ennen pitää rentoutua ja sen jälkeen kans. Multa löytyy itelleni miljoona hyvää tekosyytä olla tekemättä jotain tärkeää. Tänä vuonna oon kuitenkin sen verran ryhdistäytyny, että oon saanu lähetettyä ennätysmäärän kesätyöhakemuksia! Ehkä tästä tulee eka kesä kun en oo täysin tyhjätasku. Eipä sillä, on elämä laihemmallakin lompakolla maistunut.
   Mä en aio kirjottaa salilla käymisestä. En aio alkaa luettelemaan syömiäni vitamiineja saati treeniohjelmia ja lepopäiviä blaablaa. Vihaan saliblogeja. Ne on sellasia epätoivoisia tähdenlentoja, jotka on ostettu hyvällä kropalla. Sanon vaan sen verran, että oon yllättyny kuinka paljon se on vienyt mutkin mukanaan. Nyt käyn oikeastaan crossfitissä, mutta siitä tuleva energinen olo on ihan parasta. On ihan mahtava fiilis kun jaksaa painaa pari leukaa enemmän tai ylipäänsä tapella läpi koko kymmenenminuuttisen helvetin täysillä, hetkeäkään lepäämättä. Mä haluan hallita mun kehoni ja haluan myös että se on ihan saatanan nopea ja kestävä.
   Bleidausta en oo unohtanu hetkeksikään mielestäni. Inspaavia videoita kuluu enemmän kuin vessapaperia koko maailmassa. Talvella vaan ei välttämättä ihan aina jaksa hytistä ja kolista läpi pakkasten ja julkisen liikenteen kontulaan asti. Aikalailla kerran viikossa tulee käytyä nuuhkittua pommisuojan betonin tuoksua. Uusimpia temppuja tälle talvelle taitaa olla eniten minissä. Ao topit alkaa tuntumaan melkoisen omilta ja viimeks pyöräytin ekan 360 topsoulin. Streettiosiolla hänkkää alas on luisunut semiräkä backslide useampaan otteeseen ja kurbin pintaa raapi viimeks sw outspin ao fisu. Myös ouspin ao poken otin taas tatsiin, jos se on mitenkään mainittavan arvonen. Pitäis jaksaa myös se kolmonen ottaa siitä ulos tatsiin.
   Kaikki on tajunnanvirtaa ja melkoisen jumisilla aivoilla. Mä aion nyt painua venyttelyjen kautta kauneusunille ja laskea aamulla matikkaa. Keep it high. Keep it higher than my high five.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

streets, back on blades.

Pelikoneet seisovat rivissä k-18 kyltit punaisena palaen. Likaiseen verkkatakkiin pukeutunut vanha mies tuijottaa äreästi myyjää vaihtorahojaan odotellen. Jono ei liiku. Silloin kun jono liikkuu, viivakoodinlukija koodaa koff-tölkkejä. Joka kolmannen asiakkaan ostoslistalta ei lödy koffia. Korso osaa aina piristää.
   Rullauspäivä oli melkoisen verraton. Uudet valot tapailivat samoja rytmejä mun kanssa heti alusta pitäen. Bootti oli silkkisen pehmeä jalkaa vasten ja silti niin tukeva. Rakkautta ensisilmäyksellä. En malta odottaa niiden jalkaan muotoutumista. Musta tuntuu, että kyseessä on ennemminkin niiden jalkaan kiinni kasvaminen haha. Kuvattiin jopa elämäni ensimmäinen video instagramiin. Ainakin yritettiin. Puhelin sanoi lopuksi sopimuksen irti ja poisti kaikki klipit, mahtista! Sain kuitenkin painettua semipuhtaan backsliden hänkkää alas joten en valita. Materiaalin puutteesta pahoitteluni rakkaat mielikuvituslukijani. Voisin silti heittää tähän loppuun suomalaista ugta, joka on leppoisilla rytmeillään saanut mut koukkuunsa!



   
   

tiistai 24. joulukuuta 2013

Onko joulussa taikaa?

Lumesta ei ole tietoakaan, jouluvalot hohtavat yksinäisinä pisteinä pimeydessä. Usko joulupukin olemassaoloon meni jo vuosikausia sitten. En vaan voi tajuta kuka keksi joululaulut tai voi pitää niistä millään tasolla. Ihan kamalaa skeidaa, sori vaan. Mun mielestä jouluntaika perustuukin yhdessäoloon, mitääntekemättömyyteen ja herkkujen ylensyöntiin. Tätä kultaista kolmikkoa oonkin noudattanu varsin kunniakkaasti. Toivottavasti rikastuisin edes parilla lisäkilolla, vaikkei niin oo koskaan käynykkään.
   Joulu ei tosiaan ole mitenkään erityisen tärkeä juhla mulle. Varsinkin nyt kun ei ole lunta. Haluisin niin kovasti rinteeseen vähän jibbailemaan. Laskettelu on semirentoa kun ei aseta itelleen mitään paineita, tiiän jo että oon huono eikä suunta oo ainakaan ylöspäin haha. Ja toisaalta odotan vaan skeittihallien uudelleen aukeamista pyhien jälkeen, että pääsisin rullailemaan uusilla luikilla. Noh, sitähän joulu just on, odotuksen aikaa. Kivaa joulua kaikille jotka koskaan ikinä saattaa eksyä tänne!

Ps. tein fotarissa rennoimmista bleidauskuvista vähän joulusemmat!




sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Kalenteri täynnä, ajan orjuuttamana.

Viikossa on vain seitsämän päivää. Päivässä on vain kaksikymmentäneljä tuntia. Tunnissa on vain kuusikymmentä minuuttia. Olet heikko ja laiska jos kalenterisi ei ylitsepursua mahdottomaa määrää suunnitelmia. Kello kuudelta kahvilla tämän kanssa, kahdeksaksi tonne. Instagramiin on hyvä lisätä vähintään yksi kuva päivässä sosiaalisen elämän, taiteellisuuden tai komeuden vakuuttelemiseksi. Facebookissa pitää olla ainakin puolituhatta kaveria. Sillä, onko ne tuntemattomia vai ei, ei oo väliä. Kunhan niitä on paljon. Askissa halutaan miljoona kysymystä. Sillä, onko ne tuntemattomilta vai ei, ei oo väliä. Monisuorittaminen, miljoona kaveria, sitä useampi harrastus ja mahdollisimman vähän aikaa vain olla paikoillaan ja hengähtää. Mitä helvettiä.
   Jos joku massaan hukkuva superjuhlijamonisuorittajaylisosiaalinenihminen lukisi tän postauksen, se tuomitsisi mut varmaan hulluksi tai ainakin vähän oudoksi. Sillä ei oikeestaan ole mitään merkitystä mun pienen elämän kannalta. En tiedä mistä oon repiny tän uuden "valaistumisen", mutta oon viimeaikoina alkanu miettimään, kuinka paljon meitä oikeastaan ohjaillaan ylhäältäpäin. Muoti ja mediat antaa meille vaivihikaa ohjeet siihen, miten pitää elää oikeaoppisesti sulautuakseen joukkoon. Pidetään soveliaana katsoa erilaista elämäntapaa noudattavia ihmisiä kieroon. Jokaisen tulisi juosta loputtomassa ryysiksessä ajan perässä. Vähän kuin tavoittelisi kuuta taivaalta. En mäkään varmaan voi sanoa poikkeavani hirveästi massasta, kunhan ihmettelen.
   Oon pikkuhiljaa tajunnu, ettei mun tarttee tehdä ihan kaikkea mahdollista ollakseni hyvä ihminen. Pääasia on, että koen itse itseni tyytyväiseksi. Oon oppinu nojaamaan vähän enemmän taaksepäin silti rakkaita harrastuksia, ystäviä ja velvollisuuksia unohtamatta. Kun ei täytä jokaista sekunttiaan tekemisellä, oppii nauttimaan asioista ihan oikeasti.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Syksy

Tihkusade ropisee lasin toisella puolella harmaaseen katuun. Puista putoavien lehtien värien kirjo on valloittanut sen pinnan. Silmiä kirveltää huonosti nukutun yön jälkeen. Kahvia. Ihana syksyn ankeus. Jotenkin vaan tykkään kun kesällä suusta ulos pulpunneet sanat takertuvat kurkkuun, sekoittuvat ajatuksiin ja asettuvat hiljalleen utuiseen horrokseen.
   Lakaisukoneen vilkkuvalot roiskivat ilotonta, turhan kirkasta valoa ympäriinsä sen vimmatusti pyörivien harjaksien ahmiessa lehdet arkiseen kitaansa. Haluan vain huokaista, laittaa jotakin haikeaa musiikkia soimaan, kiristää hupunnyörejä ja vaeltaa loputonta matkaa sateen raiskaamalla polulla. Haluan vain masentua kurjasta kelistä ja elämän tahdittomuudesta, kuunnella ulkona pauhaavaa tuulta. Mutta enhän mä voi. Mulla on liikaa tekemistä.


lauantai 5. lokakuuta 2013

Laidbackday

Uusi jakso alkoi tällä viikolla, Kriska löytyi taas kirjapinojen alta ja treenattua on tullu hiukkasen enemmän kun älyttömästi. Koko viimeviikolla en oikein ehtiny availla konetta, saati sitten kirjottaa blogia, sillä oon ollu lähes kaiken aikaa kiinni urheilussa. Ja on niitä tuloksiakin tullu. Painoa oon saanu järisyttävät kaks kiloa lisää ja reilitatsi alkaa vihdoinkin olla paranemaan päin!
   Tänään on eka lepopäivä sitten tiistain. Oli ihanaa nukkua pitkään ilman pelkoa kohta rämisevästä herätyskellosta, puhumattakaan vähäisistä yöunista. Aamun selailin netistä selkä- ja hihamerkkejä mun tulevaan farkkuliiviin, mistä tulee varmaan maailman makein! En kuitenkaan paljasta vielä enempää ;). Sit äitin kaa kauppaan ja hampurilaistarvikkeita ostamaan!
   Kuuluisat Kuppilat on ehkä coolein ruokaan liittyvä ohjelma mitä telkkarista voi nähdä. Rakastan järjettömän kokoisia, täynnä makua olevia ruokia. Jossain jaksossa esiteltiin hampurilaisia, joiden pihvit oli täytetty erilaisilla mausteilla ja juustolla, päätin kokeilla itsekkin.
   Omien hamppareideni pihvit täytin pekonilla ja emmetalin punaleimalla ja päälle vielä paljon cheddaria! Ehdottomasti parasta lihomisruokaa löhämispäivään! Suosittelen lämpimästi kaikille.



tiistai 24. syyskuuta 2013

hahmottelua ja haaveita

Uusi intohimo puskee mun suoniin älyttömällä, jatkuvasti kiihtyvällä vauhdilla. Päätin vihdoin tosissani päästä eroon rottavuosista. Siimahäntä kaappiin ja rohkeasti salille. Tavoitteena on siis saada hiukkasen lihaksia ja hiukkasen enemmän bleidaustatsia. Venyttelystä tuli jokapäiväinen must. Tänään treenausintoiluni hurmiossa kehittelin jopa tällä hetkellä mahtavalta vaikuttavan viikkosuunnitelman. Ihan niin hifistelijä en kuitenkaan ole, että oisin heti vaivautunu syömistäkin miettimään, kunhan vaan pidän siitä huolen.

Maanantai:
Salitreeni ohjelman mukaan plus tasapainotreeni.

Tiistai:
Lepopäivä. Jaksaa sit loppuviikon painaa (toivottavasti).

Keskiviikko:
Salitreeni ohjelman mukaan ja bleidaaminen.

Torstai:
Crossfit

Perjantai:
Salitreeni ohjelman mukaan.

Lauantai:
Juoksulenkki ja tasapaino treeni, bleidausta.

Sunnuntai:
Lepopäivä tai bleidausta fiiliksen mukaan.

Syksy tuntuu olevan jo jäätävän pitkällä, kylmä tuuli puskee tuulitakin läpi, tekee mieli vetää pipo aina vaan syvemmälle päähän. Lehtien vihreys muuttuu räiskyväksi värien kirjoksi, jonka tuuli saa pyörimään vinhana sekamelskana. Tekee mieli saunoa, juoda teetä ja lukea kirjoja kotoisasti viltin alla. Tekee mieli kävellä hiljaa käsikkäin pimenevässä illassa, pussata syksyn hiljaisuudessa, nauttia vaan kaikesta. Musta tuntuu, että syksyssä jotenkin tiivistyy ihmisen sisin, omat toiveet ja halut, haaveet. Syksy on seikkailun aikaa, tulevan jännitystä, irti päästämistä ja kiinni pitämistä, kovemmin kuin koskaan. Syksy on just kiva.