streets, back on blades.

Pelikoneet seisovat rivissä k-18 kyltit punaisena palaen. Likaiseen verkkatakkiin pukeutunut vanha mies tuijottaa äreästi myyjää vaihtorahojaan odotellen. Jono ei liiku. Silloin kun jono liikkuu, viivakoodinlukija koodaa koff-tölkkejä. Joka kolmannen asiakkaan ostoslistalta ei lödy koffia. Korso osaa aina piristää.

   Rullauspäivä oli melkoisen verraton. Uudet valot tapailivat samoja rytmejä mun kanssa heti alusta pitäen. Bootti oli silkkisen pehmeä jalkaa vasten ja silti niin tukeva. Rakkautta ensisilmäyksellä. En malta odottaa niiden jalkaan muotoutumista. Musta tuntuu, että kyseessä on ennemminkin niiden jalkaan kiinni kasvaminen haha. Kuvattiin jopa elämäni ensimmäinen video instagramiin. Ainakin yritettiin. Puhelin sanoi lopuksi sopimuksen irti ja poisti kaikki klipit, mahtista! Sain kuitenkin painettua semipuhtaan backsliden hänkkää alas joten en valita. Materiaalin puutteesta pahoitteluni rakkaat mielikuvituslukijani. Voisin silti heittää tähän loppuun suomalaista ugta, joka on leppoisilla rytmeillään saanut mut koukkuunsa!

   

   

Onko joulussa taikaa?

Lumesta ei ole tietoakaan, jouluvalot hohtavat yksinäisinä pisteinä pimeydessä. Usko joulupukin olemassaoloon meni jo vuosikausia sitten. En vaan voi tajuta kuka keksi joululaulut tai voi pitää niistä millään tasolla. Ihan kamalaa skeidaa, sori vaan. Mun mielestä jouluntaika perustuukin yhdessäoloon, mitääntekemättömyyteen ja herkkujen ylensyöntiin. Tätä kultaista kolmikkoa oonkin noudattanu varsin kunniakkaasti. Toivottavasti rikastuisin edes parilla lisäkilolla, vaikkei niin oo koskaan käynykkään.

   Joulu ei tosiaan ole mitenkään erityisen tärkeä juhla mulle. Varsinkin nyt kun ei ole lunta. Haluisin niin kovasti rinteeseen vähän jibbailemaan. Laskettelu on semirentoa kun ei aseta itelleen mitään paineita, tiiän jo että oon huono eikä suunta oo ainakaan ylöspäin haha. Ja toisaalta odotan vaan skeittihallien uudelleen aukeamista pyhien jälkeen, että pääsisin rullailemaan uusilla luikilla. Noh, sitähän joulu just on, odotuksen aikaa. Kivaa joulua kaikille jotka koskaan ikinä saattaa eksyä tänne!

Ps. tein fotarissa rennoimmista bleidauskuvista vähän joulusemmat!

Kalenteri täynnä, ajan orjuuttamana.

Viikossa on vain seitsämän päivää. Päivässä on vain kaksikymmentäneljä tuntia. Tunnissa on vain kuusikymmentä minuuttia. Olet heikko ja laiska jos kalenterisi ei ylitsepursua mahdottomaa määrää suunnitelmia. Kello kuudelta kahvilla tämän kanssa, kahdeksaksi tonne. Instagramiin on hyvä lisätä vähintään yksi kuva päivässä sosiaalisen elämän, taiteellisuuden tai komeuden vakuuttelemiseksi. Facebookissa pitää olla ainakin puolituhatta kaveria. Sillä, onko ne tuntemattomia vai ei, ei oo väliä. Kunhan niitä on paljon. Askissa halutaan miljoona kysymystä. Sillä, onko ne tuntemattomilta vai ei, ei oo väliä. Monisuorittaminen, miljoona kaveria, sitä useampi harrastus ja mahdollisimman vähän aikaa vain olla paikoillaan ja hengähtää. Mitä helvettiä.
   Jos joku massaan hukkuva superjuhlijamonisuorittajaylisosiaalinenihminen lukisi tän postauksen, se tuomitsisi mut varmaan hulluksi tai ainakin vähän oudoksi. Sillä ei oikeestaan ole mitään merkitystä mun pienen elämän kannalta. En tiedä mistä oon repiny tän uuden "valaistumisen", mutta oon viimeaikoina alkanu miettimään, kuinka paljon meitä oikeastaan ohjaillaan ylhäältäpäin. Muoti ja mediat antaa meille vaivihikaa ohjeet siihen, miten pitää elää oikeaoppisesti sulautuakseen joukkoon. Pidetään soveliaana katsoa erilaista elämäntapaa noudattavia ihmisiä kieroon. Jokaisen tulisi juosta loputtomassa ryysiksessä ajan perässä. Vähän kuin tavoittelisi kuuta taivaalta. En mäkään varmaan voi sanoa poikkeavani hirveästi massasta, kunhan ihmettelen.
   Oon pikkuhiljaa tajunnu, ettei mun tarttee tehdä ihan kaikkea mahdollista ollakseni hyvä ihminen. Pääasia on, että koen itse itseni tyytyväiseksi. Oon oppinu nojaamaan vähän enemmän taaksepäin silti rakkaita harrastuksia, ystäviä ja velvollisuuksia unohtamatta. Kun ei täytä jokaista sekunttiaan tekemisellä, oppii nauttimaan asioista ihan oikeasti.

Syksy

Tihkusade ropisee lasin toisella puolella harmaaseen katuun. Puista putoavien lehtien värien kirjo on valloittanut sen pinnan. Silmiä kirveltää huonosti nukutun yön jälkeen. Kahvia. Ihana syksyn ankeus. Jotenkin vaan tykkään kun kesällä suusta ulos pulpunneet sanat takertuvat kurkkuun, sekoittuvat ajatuksiin ja asettuvat hiljalleen utuiseen horrokseen.
   Lakaisukoneen vilkkuvalot roiskivat ilotonta, turhan kirkasta valoa ympäriinsä sen vimmatusti pyörivien harjaksien ahmiessa lehdet arkiseen kitaansa. Haluan vain huokaista, laittaa jotakin haikeaa musiikkia soimaan, kiristää hupunnyörejä ja vaeltaa loputonta matkaa sateen raiskaamalla polulla. Haluan vain masentua kurjasta kelistä ja elämän tahdittomuudesta, kuunnella ulkona pauhaavaa tuulta. Mutta enhän mä voi. Mulla on liikaa tekemistä.

Laidbackday

Uusi jakso alkoi tällä viikolla, Kriska löytyi taas kirjapinojen alta ja treenattua on tullu hiukkasen enemmän kun älyttömästi. Koko viimeviikolla en oikein ehtiny availla konetta, saati sitten kirjottaa blogia, sillä oon ollu lähes kaiken aikaa kiinni urheilussa. Ja on niitä tuloksiakin tullu. Painoa oon saanu järisyttävät kaks kiloa lisää ja reilitatsi alkaa vihdoinkin olla paranemaan päin!

   Tänään on eka lepopäivä sitten tiistain. Oli ihanaa nukkua pitkään ilman pelkoa kohta rämisevästä herätyskellosta, puhumattakaan vähäisistä yöunista. Aamun selailin netistä selkä- ja hihamerkkejä mun tulevaan farkkuliiviin, mistä tulee varmaan maailman makein! En kuitenkaan paljasta vielä enempää ;). Sit äitin kaa kauppaan ja hampurilaistarvikkeita ostamaan!

   Kuuluisat Kuppilat on ehkä coolein ruokaan liittyvä ohjelma mitä telkkarista voi nähdä. Rakastan järjettömän kokoisia, täynnä makua olevia ruokia. Jossain jaksossa esiteltiin hampurilaisia, joiden pihvit oli täytetty erilaisilla mausteilla ja juustolla, päätin kokeilla itsekkin.

   Omien hamppareideni pihvit täytin pekonilla ja emmetalin punaleimalla ja päälle vielä paljon cheddaria! Ehdottomasti parasta lihomisruokaa löhämispäivään! Suosittelen lämpimästi kaikille.

hahmottelua ja haaveita

Uusi intohimo puskee mun suoniin älyttömällä, jatkuvasti kiihtyvällä vauhdilla. Päätin vihdoin tosissani päästä eroon rottavuosista. Siimahäntä kaappiin ja rohkeasti salille. Tavoitteena on siis saada hiukkasen lihaksia ja hiukkasen enemmän bleidaustatsia. Venyttelystä tuli jokapäiväinen must. Tänään treenausintoiluni hurmiossa kehittelin jopa tällä hetkellä mahtavalta vaikuttavan viikkosuunnitelman. Ihan niin hifistelijä en kuitenkaan ole, että oisin heti vaivautunu syömistäkin miettimään, kunhan vaan pidän siitä huolen.

Maanantai:
Salitreeni ohjelman mukaan plus tasapainotreeni.

Tiistai:
Lepopäivä. Jaksaa sit loppuviikon painaa (toivottavasti).

Keskiviikko:
Salitreeni ohjelman mukaan ja bleidaaminen.

Torstai:
Crossfit

Perjantai:
Salitreeni ohjelman mukaan.

Lauantai:
Juoksulenkki ja tasapaino treeni, bleidausta.

Sunnuntai:
Lepopäivä tai bleidausta fiiliksen mukaan.

Syksy tuntuu olevan jo jäätävän pitkällä, kylmä tuuli puskee tuulitakin läpi, tekee mieli vetää pipo aina vaan syvemmälle päähän. Lehtien vihreys muuttuu räiskyväksi värien kirjoksi, jonka tuuli saa pyörimään vinhana sekamelskana. Tekee mieli saunoa, juoda teetä ja lukea kirjoja kotoisasti viltin alla. Tekee mieli kävellä hiljaa käsikkäin pimenevässä illassa, pussata syksyn hiljaisuudessa, nauttia vaan kaikesta. Musta tuntuu, että syksyssä jotenkin tiivistyy ihmisen sisin, omat toiveet ja halut, haaveet. Syksy on seikkailun aikaa, tulevan jännitystä, irti päästämistä ja kiinni pitämistä, kovemmin kuin koskaan. Syksy on just kiva.

old goldies and some new though, suunnanmuutos

Kirjotuksista pääsin eroon viime keskiviikkona, vihdoinkin. Oon ihan semiluottavaisin mielin vaikka ei alustavia tuloksia ei vielä oo tullukaan. Itkupotkuraivarit ei siis ole poissuljettu mahdollisuus. Nyt ois sit viikko aikaa lomailla ennen ens jaksoa ja kelailin blogin henkiin herättämistä, jälleen kerran!
   Mä oon kyllästyny olemaan näin säälittävän laiha. Ennen aamupalaa tuntuu ettei mussa ole palaakaan lihaa, kylkiluut törröttää irvokkaina ulos ja maha on kuopalla selkärankaa vasten. No okei, mä oon ihan tyytyväinen mun kehoon ja miltä mä näytän, mut voin olla tyytyväisempi! Päätin siis vaihtaa entisen inhokkini eli kuntosalit uudeksi inspiraation lähteeksi, bleidausta unohtamatta.
   Sanoista tekoihin, ettei jäis ihan lässyttämiseks. Mä kävin tänään bailofitissa hankkimassa salikortin ja treeniohjelman saan ens maanantaina kello kaks, jättebra! Kuntosalin pyörittäjä myös lupasi ottaa treeniohjelmassa huomioon ikirakkaan bleidaukseni, niin että ohjelma ois vähän siihenkin päin. Sielä kuulema pyörii myös melko hyvin crossfittiä, eli tosi rankkaa, koko kehoa voimistavaa monipuolista ryhmäliikuntaa.
   Mä toivon, että mun vasta alkanut kiinnostus ei loppuis samantien, koska oon kaavaillu kaikkea hienoa itteni varalle. Minä minä minä. Kirsikkana kakun päällä, yllätys yllätys, tsädääm, bleidaus tietty! Sain kuulla vähän aikaa sit erittäin inspiroivalta jätkältä ja taitavalta kitaristilta hyvän treenausvinkin tasapainoon. Pieni rautaputki maahan ja sen päälle taittelemaan kaikki bleidaustemput läpi. Tänään tuli kokeiltua ja oon melko varma, että siitä tulee olemaan mulle vielä paljon hyötyä, eli suuret kiitokset! Myös tasapainoilunarun (ei mitään hajua sen hienommasta nimestä) virittelyä puiden väliin oon kaavaillu.
   Aika hyvin taisin saada valotettua mun elämää tällä hetkellä, urheiluhullu, heh. Yritän saada jotain makeeta aikaan lähiaikoina, että ois blogiin heittää jotain "lifestyle" juttuakin eikä pelkkää tylsää treenamista, sillä sellanen blogi ei oo mun juttu!

Dream come true, lucky me.

Istahdan citykäytävällä sijaitsevan fazerkahvilan nurkkapöytään laskien höyryävän kahvikupin eteeni. Suomen makein spotti odottaa mua jälleen kerran. Viimesyksyinen ihastus, katu-uskottava, ghetoista thugein, Polarside! Spraymaalilla tuhritut, betonilla tuunatut betoniporsaat. Voiko ihminen toivoa muuta!
   Viimesyksyn kuvausreissu Polarille oli menestys. Ainakin mun mielestä. Anna otti mulle ihan mahtavia rullauskuvia, aina kanvaasiksi asti! Tällä kertaa ei kameravärkkejä sattunut mukaan, mutta fiilistä sitäkin enemmän. Luvassa varmasti cooleimmat jibbailut piiitkään aikaan!
   Kiskon kahvia kuin pakko-oireinen, en malta pysyä ollenkaan paikoillani. Jalat, mieli, kaikki huutaa kohti metron rullaportaita ja tuttua huminaa metron hidastaessa laiturille. Oon melko varma siitä, elän loputonta rullausta varten. Kun sitten joskus kuihdun, kuolen pois, voi, kun taivas täynnä betoniparkkeja ois. Muuta en pyydä. Tekotaiteellisuus sikseen. Kulautan loput kahvit kurkkuuni, laitan kuulokkeet korviin ja pujahdan ulos kahvilasta joka suuntaan poukkoilevaan, loputtomaan ihmismassaan.
 
Tuuli puhaltaa mereltä, valtavat teollisuuskoneet takovat kauempana kuin patarummut, betoniviidakko vaikuttaa autiolta ja rapistuneelta. Paikka on ihan mahtava. Iltapäivän hiljaisuudessa lepää myös kalasataman DIY-skeittiparkki (=Do It Yourself), missä alkulämmöt! Skidisti epätasaset kaaret ja omatakeinen parkki on mun makuun, sillä mahdollisuudet toteuttaa itteään paranee aina vaan! Mun raamattuun mahtuu tasan hazardit jibit ja vanhakoulu.
   Parit kevyet lainit ja spotille. Polarside on just sellanen kun muistin! Näihin saa ihan mitä vaan luovuudella ja hyvällä tatsilla. Luomisen tuska tuntuu aluksi ylitsepääsemättömältä. Rakastan rullausta, mutta tää spotti vaatii todella paljon kärsivällisyyttä ja totuttelua. Silti, suomen paras.
   Parin hyvin onnistuneen tempun jälkeen leveä hymy kohoaa huulilleni. Disaster bs farvejotain, topsoul, topacid, ao soul ja loputtomasti pelkkää rullailua ja aireja! Valitettavasti puhti ei riitä loputtomiin, vaikka intoa olisi painaa vaikka vuorokauden ympäri. Auringon kääntyessä laskuun keräilen kamani takasin reppuun ja suuntaan kohti harmaata arkea.

Kalasataman DIY

Polarside

Viimevuodelta! Pornstar (c) Anna Jalkanen

jumissa

En oo kirjotellu piiiiiitkään aikaan. Syy on varsin yksiselitteinen, kirjotukset. Elämä jumittaa vielä reilun kuukauden paikoillaan, nenä kirjassa kiinni. Ja keväällä taas uudestan. Tylsää, ei mielenkiintoista, mutta pakollista. Siitä ei pääse mihinkään. Ei yli, ei ympäri. Kirjoja, lisää kirjoja, selkäkipua, päänsärkyä, pientä epäsosiaalisuuden tunnetta, turhautumista, kotipäiviä. Voi juku!
   Tietty välillä myös "hemmottelen" itseäni, annan itselleni luvan tuhlata lähes koko päivän tehden jotain aivan muuta, mieluista, nollaan ajatuksia. Käyn rullaamassa, vietän aikaa Kriskan kanssa, leivon tai istun vaan koneella ja nautin tekemättömyydestä. Menot on jokatapauksessa karsittu minimiin.
   Tänään kävin Joonan kanssa rullailemassa uudistettua Sokeva-hallia. Linkki sivuille tästä: http://sokevahalli.fi/skeitti/. Hallissa on varsin toimiva, astetta isompi mini, puuli, sekä semimakea streettiosio. Ahtaat tilat on käytetty hyvin ja kivaa treenailtavaa löytyy, varsinkin flat-down-reili ja pitkä päätykaari.
   Mutta tietystikkään mikään paikka ei ole täydellinen. Sokevan ongelmana on todella surkeat aukioloajat ja ilmastoinnin puuttuvuus. Viikonloppuisin ovet menee kiinni kolmelta, arkisin kuudelta, t-paita tekee mieli vaihtaa kymmenen minuuutin rullailun jälkeen. Hallilla on myös suosittu selvästi nuorempia ikäluokkia (lue ala-asteelaisia) ja pitääkin olla kokoajan silmä tarkkana, ettei törmää aivottomasti eteenpäin potkutteleviin taaperoihin. Jokatapauksessa suosittelen lämpimästi kaikille, kannattaa käydä tsekkaamassa!

ajan kelailua ja onnen etsintää

Tuntuu, kuin aika olisi yhtäkkiä vierähtänyt taaksepäin kymmenellä vuodella, vähintään. Shortsien puntit aivan ylös käärittyinä, utelias ilme kasvoillani, tunnustelen varpaillani veden pohjaa, etsien tukevaa jalansijaa. Vesi yltää vähän yli polvien. Pysähdyn. Odotan, että vesi kirkastuisi jälleen, että virta kuljettaisi pohjahumuksen pois.
   Mun ja Joonan kalareissu nukarille muuttui siinä samassa hetkessä pikkupoikien seikkailuksi, tutkimusretkeksi, kun löysin ensimmäisen uistimen, vanhahkon lusikan, puoliksi mutaan hautautuneena. Se oli jäänyt varmaankin joltain onnettomalta kalamieheltä kivenkoloon, mistä virta oli sen myöhemmin irrottanut. Nyt kun vesi on matalalla, voi kivenkolot tutkia ja murikat käännellä aarteiden toivossa!

   Kivikko paljastui suorastaan uistimien hautuumaaksi. Tunnin sisään löysimme muutaman hajonneen lipan, yhden ehjän, perhon sekä lusikan. Lapsenomaista fiilistä vain lisäsi rapujen bongaaminen kivikosta, en todellakaan ois arvannu niiden uivan takaperin karkuun, jännää!

Tänään kalastuksen sijaan päädyin kahlailemaan koskeen uistinten toivossa, eilen bleidaaminen vaihtui Arnoldsin pullien, spinnyjen, jäljittelyyn netistä kaivetun reseptin voimin. Mun on pakko sanoa, nautin niin paljon elämästä, jälleen kerran. Mutta tässä fiiliksessä on jotain erilaista, musta tuntuu että oon saanut kiinni pilkahduksesta onnea. 

   Oon tajunnu, ettei suorittaminen tuo automaattisesti onnellisuutta, ei ainakaan mulle. Se vaan lisää paineita. Oon tajunnu, että mua ei tee onneliseksi jokaviikonloppuinen bilettäminen, ei jatkuva harrastaminen, ei mikään, mitä tekee paljon. Eikä myöskään se, että tekee vähän kaikkea, että pitää ittensä kiireisenä. Ei. Pitää löytää tasapaino asioille. Pitää osata arvostaa hetkeä, sitä nimenomaista hetkeä, missä just nyt elää. Pitää elää hetkessä.

   

hengähdystauko

Vihdoinkin musta tuntuu, että saan pysähtyä, hengähtää vähän. Loppukesä on suunnitelmista täysin tyhjä. Niin vapaa fiilis. Ei enää pakollisia menoja ja kuluja, kiirettä tai väsymystä ylisuorittamisesta! Jes. Toissapäivänä tuli käytettyä loput rahat enemmän ja vähän vähemmän fiksusti. Ostin kerrankin kunnon kuulokkeet, Marley merkkiset napit. Ihan älyttömän doupit! Loput rahat menikin sitten tarkastusmaksuun ratikassa arabian skeittiparkilta tullessa.

   En aio enää tän kesän puolella kiirehtiä yhtään mihinkään. Aion kuluttaa päiväni puulilla rentoja laineja, flättireilejä ja asteita paukutellen. Koitan napata inspiraation ohuen ohuesta virrasta kiinni ja liitää sen mukana, koitan keksiä smuutteja komboja ja vanhankoulun kikkailuja.

   Tosiaan, suuriakin suuremmat pahoittelut. Mulla on kirjotustyyli ja inspiraatio aika pahasti hukassa. Lupaan napata siitä ensi tilassa uudelleen kiinni ja kirjottaa taas pitkiä, oikeasti hyviä, tai ainakin parempia juttuja! Nytkin sain juuri ja juuri aikaiseksi muutaman rivin. Muutaman rivin, ettei blogi kuole kokonaan pystyyn. Pahoittelen, koitan korjata asian!

 Aafuckinmen.

viimesiä viedään

Kun katson peiliin, nään paljon sitä, mitä olen aina halunnut olla. Olen sitä päivä päivältä enemmän ja enemmän. Mulla rullaa hyvin. Vietin just aivan ihanan päivän Kriskan kanssa, käytiin Marikahvilassa ja Suomenlinnassa. Taidan olla aika tosi ihastunut, heh.

   Kaiken kaikkiaan elämä tuntuu tapailevan oikeita rytmejä just nyt. Kesä lähenee vauhdilla loppuuaan. Tähän kesään on mahtunut ihan kaikkea mahtavaa. Upeita hetkiä, ystiksiä, voitonriemua, naurunpyrskähdyksiä, vähän murheita, enemmän iloa ja ihastumista. Ihastumista aivan kaikkeen.

   Mökkireissun vikalla puoliskolla ehdin vielä juoda kaljaa auringon nousuun, naulata heinolan ja vuolenkosken spotit, napata kesän ensimmäisen hauen, vesihiihtää ja vain nauttia luonnon hiljaisuudesta. Suomenlinnassa piipahdin viime sunnuntaina pienellä porukalla, ihan mahtireissu! Käärittiin päät vessapaperiin ja fiilisteltiin Billy Talentin keikkaa inva wcssä, outo reissu on hyvä reissu.

   Ylihuomenna oiskin jo SCRCt, see you there bladeheads!

Ei muuta, ottakaa loppukesästä kaikki irti :) siis ihan kaikki !

Tempus fugit. Aika rientää.

En varmasti ole ainoa, joka hukkaa ajantajunsa kesälomalla. Oon jopa huono vastaamaan siihen, että mitä on  tullut puuhailtua viimeaikoina ja kenen kanssa. Missä pyörin, mitä teen, mihinkään ei ole tarpeeksi aikaa. Päivät menee kuin siivillä ja voin hyvällä omalla tunnolla sanoa nauttivani joka hetkestä. Kesäfiilis on ottanut mut haltuunsa aivan kokonaan, päästä varpaisiin ja enemmänkin!
   En vaivautunut katsomaan, milloin oon viimeksi blogia kirjotellut. Viimekerran jälkeen oon ainakin ehtinyt käydä Rock The Beachissa. Billy Talent ja Stonesour oli ihan uskomattomia! Rakastan livekeikkoja. Saa hyppiä, saa huutaa, huutaa kurkkunsa käheäksi, huutaa lisää. Billy oli mulle ihan ehdoton ykkönen, varsinkin Surprise surprise ja Viking death march, ihan mielettömiä! Meno oli ihan huippu, ihmiset mukavia ja Greendayta kelpasi päivän lopuksi katsella vähän kauempaa nurtsilta ilta-auringossa.
   Just nyt istun mökillä toshiban, ylihitaan läppärin äärellä ja näppäilen pitkästä aikaa rivejä blogiin. Tänään oli ihan huippu päivä! Lähdettiin päivällä Eemelin ja Annan kanssa heinolaan, rullailemaan ja chillailemaan. Gäbit (ei tietty suurimmat) on nykyään omia lemppareita. Niitä on aina kiva heitellä, jos niistä saa kuvan tai videopätkän muistoksi. Myös kiva cess-slide fishbrain stall tallentui kameralle! Kiitos siis annalle kuvista!
 

Makeita päiviä, niin makeita päiviä.

Lappimaa, melkein kuin kesämökillä!

Istun nurmikolla farkkujen puntit ylös käärittyinä, järveltä puhaltaa virkistävä tuuli. Päivä on niin kaunis ja niin rauhallinen. Tällä jokainen päivä tuntuu sellaiselta, enemmän tai vähemmän. Kaupungin kiireestä ei näy varjoakaan. Ihan kuin ois mökillä. Ihanaa. Seri moiskauttaa märän ja lempeän pusun huulilleni. Rapsutan sitä. Häntäänsä laiskasti huiskuttaen se suoristaa itsensä nurmikolle pitkäkseen.
   Viimeiset viisi päivää lapissa ovat olleet ihan mahtavia. Oon päässyt kokemaan kaikkea siistiä ja jännää, sekä saanut vain olla, nollata stressiä. Myös muutaman uuden tuttavuuden onnistuin saamaan!
   Juhannuksen vietin Jokkis kisoissa eli jokamiehen ralleissa, sekä katsun lähisuvun kanssa grillaillen ja krokettia pelaten. Jokkis kisat oli ihan uus kokemus, en oo koskaan ollut minkäänlaisissa rallikisoissa. En ainakaan muista olleeni.
   Päivä vierähti ihan uskomattoman nopeasti tuunattujen autonrämien hurjastelua seuratessa! Siinä sivussa tuli hävittyä Elmerille muutama euro vedonlyönnissä voittajasta. Autot, jotka näyttivät olevan ihan hajoamispisteessä, paukuttivat mutkaan sataakolmeakymppiä! Melko hurjaa!  Naisten sarjasta tosin löytyi auto, joka ei tainnut neljääkymppiä kovempaa uskaltaa ajaa, heh.
    Illalla sitten oikein hyvää grilliruokaa, kiitos kokeille, jonka jälkeen krokettia. Kaikki oman ikäiset tosin karkasivat aika pian kolariin paikallisiin tansseihin, joten jäin yksin "vanhusten" kanssa huvittelemaan. Ei sillä, olisin mäkin mukaan päässyt, mutta kuulema melko tylsä meno eteläläisen silmissä.
   Levin skeittiparkkia ehdin rullailla kahdesti, vaikka katsun skootterilla saikin nostalogioida mopoaikoja tunnin ajomatkan verran per suunta. Skeittiparkki oli oikeastaan varsin hyvä! Kaikki tarvittava löytyi, vieläpä mukiinmenevässä kunnossa!  Oli hänkät, ledget, verttikaari ja mini. Pari korneria ja vähän jibbailtavaa! Nyt mun on kyllä ihan pakko sanoa. Tykkäsin levin ministä ihan älyttömästi! Parhaiten toimiva mini mun mielestä. Siihen lähti kevyesti ao top acidia, soulia ja mizouta. Voisin jälleen kerran heittää pitkän luettelon laineista ja tempuista mitä parkilla vedin, mutta en oo ihan varma kuinka oleellisia ne loppujen lopuksi on. Yhteenvetona: kyllä levin parkilla kestää rullata!
   Parhaiten reissusta kuitenkin mieleen jäi aivan mahtava rantasauna, josta eksyin tuntemattomien lapin jätkien kanssa Äkäslompoloon synttärimökille ryyppäämään. Mökillä ei ollut kovin paljoa juotavaa, enkä ollut omia hankkinut, joten ilta meni ihan muutamalla kaljalla ja viinashotilla. Pakko kyllä myöntää, että porukka siellä oli rentoa ja sain taas kultaisia opetuksia lapin juomakulttuurista! Lapin mies voi juoda pullonkin viinaa, ilman että ilmekkään värähtää ja paras drinkki tehdään lonkerolla ja samalla määrällä viinaa. Pidetään mielessä!
   Tälläselle etelänpojalle Lappi ei sovi missään tapauksessa elinympäristöksi, mutta lyhyinä jaksoina ihan mahtava paikka! Erityiskiitokset kaikille uusille ja vanhoille tuttavuuksille, jotka teki mun lomasta makean! Lapin ihmiset on rentoa ja reilua porukkaa, se on mun mielipide.

Tyyntä sadetta myrskyn edellä

Istun keittiön pöydän ääressä täysissä pukeissa. Saksan armeijan maastotakki istuu laiskasti harteillani. Harmaiden pillifarkkujen lahkeet olen käärinyt ylemmäs punteille, niin että nilkat näkyy. Keittiössä on hiljaista, koiran katkonainen kuorsaus kumpuaa eteisestä. Toinen kupillinen maitokahvia jäähtyy pöydällä koneen vieressä. Sadepäivä.
   En jaksa tänään kiirehtiä mihinkään kahdesta syystä. Pieni alakulo ja itsesääli kolkuttelevat mielen perukoilla eli hetket yksin ei haittaa. Oon ollut koko viikonlopun enemmän tai vähemmän kotikissana eilistä rullausta lukuunottamatta. Nautin, kun saan vaan pysähtyä hetkeen ja antaa ajatuksen leikkiä, vieden mut muualle, tai ei mihinkään. Ei sillä ole niin väliä, kunhan saa olla hetken rauhassa.
   Toinen, ehkä kuitenkin suurempi syy on, että tää on varmaan viimenen päivä tässä kuussa, kun saan todella pysähtyä rauhassa paikoilleni vailla suunnitelmia. Huomisesta alkaa hullunmylly, ojankaivuuhomman ja mulle korvaamattomein ihmisten näkemisen kautta lappiin melkein viikoksi ystikselle.
   Lapissa vietän myös juhannuksen, mutta se ei oo oleellista. Suomalaisen juomakulttuurin stereotypia on mun mielestä hölmö ja aion sivuuttaa sen täysin. "Ei vittu, vappu! Vedetään perseet! Voi juma, juhannus! Vedetään perseet! Perjantai! Vedetään perseet!" Jeesus. Älkää käsittäkö väärin, en aio saarnata tästä enempää, enkä koita pelastaa maailmaa nyt, koska maailmanpelastaminen on a) tylsää b) turhaa.
   Se, mitä odotan lapilta, on vanhat ystävät ja levin skeittiparkki. Huippumakeeta saada nähdä kaikkia viime vuona tutuiksi tulleita kasvoja, koska mun mielestä lapin ja etelän ihmiset eroaa toisistaan ihan oikeasti aika paljon. Jos nyt joku karkea yleistys pitää heittää niin lappi on amis ja etelä on lukio muutamaa poikkeusta lukuunottamatta!
   Levin skeittiparkki? Miksi levin_vitun_skeittiparkki? Anteeksi ruma kielenkäyttöni, ei toistu. Takaisin asiaan. Meillähän on täällä etelässä miljoona paljon parempaa, betonista tehtyä,  täyttä kermaa olevaa parkkia. Selitys on yksinkertainen. Otin ensimmäisen tatsini bleideihin Levin skeittiparkilla. Levin minillä. Droppaus sisään ja yli yhdeksäntuhannen voiman kipu häntäluussa.
   Kaksyt senttiä korkea flättireili oli vitun kuumottava, ditsit liian jyrkkiä, kaaret valtavia. En halua muistaa yhtäkään parkkia sellaisena. Haluan muistaa, mitä naulasin mistäkin. Levin parkin aion naulata kokonaan. Joka senttimetrin, joka obstaakkelin, jokaikisen pienen yksityiskohdan. Paukuttelen kaikki mahdolliset temput, jotta lopuksi voin todeta kaiken olevan aivan liian pientä ja huonossa kunnossa. Brace yourself Levi. Oh, I forget. You can't brace yourself enough. Valtsu is about to nail you.

puolirandom kuva. Paskaa huumoria, mutta pitää jotenkin jakaa tätä tekstiä taas osiin :D

Lapista suuntaan takaisin niin, että ehin just Rock The Beachiin, helsinkiin, Billy Talenttia ja Stonesouria kattomaan! Rock The Beach on mun tän kesän silmäys musiikki- ja festarimaailmaan, eli odotan paljon!

Jonkun artistin livenä näkeminen on ihan omaa luokkaansa, varsinkin jos show on hyvä, eikä pelkästään musiikkia. Pitit pyörivät hurjina, wall of death, hyvät välispeakit. Parasta on saada laulaa mukana. Kunnon keikan tunnistaa siitä, että ääni lähtee.

Hullunmylly päättyy 27.6 Mukko Street Comppiin, eli (melkein?) jokavuotiseen bleidausskabaan! Ite en tällä  kertaa aio osallistua, koska taitotaso ei todellakaan riitä pro sarjaan, mutta jo kisojen seuraaminen itsessään on siistiä. Siellä nähdään bladeheads!

 

Bacon and coffee... BACONCOFFEE!

Valtsun kokkinurkkaus. Ensimmäistä kertaa täällä! Karkotan varmaan kaikki lukijat tällä, joten myös viimeistä. Jokatapauksessa, päästin mun luovuuden tänään valloilleen ja toteutin pitkään pään sisällä ajelehetineen idean.
   Kaikki rakastaa pekonia. Varsinkin minä, ikilaiha ruoan ystävä. Ja kahvia tietty. Pekoni ja kahvi, niillä lähtee aamu takuuvarmasti käyntiin. Myös tänään. Pekonin tiristessä pannulla (mä ja koira niitä jo kuolaten), muistin tän idean. Mitä jos yhdistäis pekonin ja kahvin? Ei tarvitsis miettiä että kumpaa laittaa suuhun! Tai ei tarvitsis syödä pekonia nopeasti että sais hörpätä kahvia ja sais syödä lisää pekonia ja taas hörpätä kahvia! America, here i come.
   Tuumasta toimeen siis. Rapeiksi paistuneet, talouspaperin sisällä vielä rapeammaksi nopeasti kuivatetut pekonit tehoseikottimeen, kahvia ja tilkka maitoa. Kone surahtaa käyntiin. Tuijotan haltioituneena koneen sisällä myrskyävää, ihan just valmista, pekonikahvia. Koiralla on ymmärtämisvaikeuksia. Syökö se taas kaiken pekonin itse.
   Vihdoin tää ruokamaailman frankenstain on valmis. Kaapista mörkömuki (kuuluu teemaan), kuva ja nauttimaan! Oikeastaan, ei hassumpi idea. Maistuu melko tavalliselle maitokahville, mutta pieni vivahde pekonista mukana. Ja tietysti pikkuruisia pekonin palasia, mutta sehän on vaan plussaa!
   

Mä lähen nyt vähän hissan kirjaa tavailemaan ja sit rullausta koko päivä! Aamen!

Freesi kesän alotus ja Barcelona, eli spottiturismia parhaillaan!

Mun kesäloma on alkanu vilkkaissa merkeissä! Päättärit vietin täysin omasta tahdosta vesiselvänä, silti mulla oli huippukivaa! Päättäripäivästä vaan tuntuu olevan suurinpiirtein valovuosia, joten referoin sen yhteen, ehkä muutamaan kappaleeseen.

   Päättärithän oli siis lauantaina, melkein kaks viikkoa sitten. Joona tuli meille perjantaina yöks ja käytiin nukarin koskella iltakalassa ja grillailemassa. Hyttysiä oli ihan huisisti, niitä sai hengiltä yhdellä kämmenen lyönnillä ainakin muutaman.

   Lauantai aamuna, kymmenen maissa, auringon paistaessa jo täydeltä taivaalta, nautittiin aamukahveja meidän kuistilla. Päivästä oli tulossa huippulämmin ja suunnitelmia riitti, mutta alkoholi ei ollut yksi niistä. Puolta tuntia myöhemmin heitettiin kalakamat jälleen kerran Joonan autoon ja hurautettiin kohti nukaria. Ikkunat auki, spotifystä Spoon River, kalaan.

   Aamupäiväinen metsä humisee hiljaa tuulessa, olen käärinyt farkkushortsien lahkeet vieläkin ylemmäs. Seison kosken suvantokohdassa polviani myöten vedessä. Vesi virtaa hitaasti, viileänä, kohti kaukaista kosken huminaa. Lippa viuhahtaa hetken ilmassa, kunnes painuu jälleen veden alle. Avokelasta kuuluu katkonainen, valittava rahina, kun kelaan lipan ylös. Oon näköjään ihan surkea kalamies, en muista milloin oisin saanu jotain. Silti päivä on mukava alottaa paidatta kalastaen.

   Viiden tunnin kalastelun, tai uistimen uittamisen jälkeen, on pakko heittää pyyhe kehään. On tänään muutakin tekemistä. Kiskon kengät takaisin märkiin jalkoihin ja lähdetään valumaan autolle. Käytiin heittämässä pikaiset kuvaussessiot Kolsan koulun flättikurbeille. Filmille tallentui ao soul halfcab walltap to fakie, kuvat tuli räpsittyä top pornista ja top mizousta. Kuvat on jossain joonan muistikortin ja koneen välimaastossa, bittiavaruudessa, joten niitä en tähän hätään mistään saa. Facebookista löytyy tuo top porn kuva jos kiinnostaa!

   Kolsasta Joonalle, suihku, ruokaa ja rantsuun. Oon loppujen lopuksi tosi ylpeä ittestäni! Olin ekaa kertaa vesilinjalla paikassa, missä lähes kaikki muut juovat. Silti nautin joka hetkestä! Oli mahtia törmätä kaikkiin kavereihin ja ystiksiin, sillä jokainen näytti lyöneen lomavaihteen silmään enemmän tai vähemmän, eli jutusteltavaa riitti. Sitä voittajafiiliksen määrää, kun kiertelee ympäri rantsua vailla sekavaa oloa, örveltämistä tai pelkoa siitä, että huomenna kaduttaa. En nyt tuomitse kenenkään muun alkoholin käyttöä, paitsi omani. Musta tuntuu ettei se ehkä olekkaan mun juttu ja aionkin nyt kokeilla vähän pidempää vesilinjaa! Vesilinja joutuu kyllä koetukselle, koska vietän juhannuksen lapissa ja suomalaiseen juomakulttuuriin kuuluu perseiden vetäminen juhlapyhinä. Aion kyllä koittaa välttää humalaa viimeiseen asti, mua kiinnostaa nykyään ihan muut jutut ;) !

Barcelona

Huh, nojoo. Tuli noista päättäreistä loppujen lopuksi muutama sana mainittua. Maanantaina pääsin kuitenkin itse asiaan, Barcelonaan! Barcelona on spottiturismin keidas, ja sen sain huomata heti saapumistamme seuraavana päivänä, kun kiskoin ensimmäistä kertaa rullat jalkaan. 

   Aamupalan nautin pienessä, viihtyisässä kahvilassa. Omenapiirakkaa ja vahvaa kahvia, nam! Kuulokkeet olin jättänyt hotellille, halusin kokea barcelonan kokonaisvaltaisesti ilman tuttua soittolistaa. Kahvilasta ulos päästyäni istahdin ensimmäiselle kivirapulle ja kaivoin rakkaat Razor Genesys 9.1set repusta esiin. Intoa täynnä kun olin, ei mennyt niiden jalkaan saamiseen muutamaa sekuntia, ehkä puolta minuuttia, kauempaa. Metrokarttoja ei heti huvittanut opetella tulkitsemaan, joten valitsin kruisailun loivaan alamäkeen. Pian pujahdinkin kapeille, smuutisti rullaaville pikkukauppojen kansoittamille sivukaduille. Vauhdin huuma valtasi mut heti. Onnistuin täpärästi välttämään muutamat "vaaratilanteet" eli yhteen törmäyksen pakettiauton tai skotterin kanssa. Vihaisilta huudoilta en täysin onnistunut välttymään, mutta Espanjaa kun en ymmärrä, kuittasin huudot hymyilemällä ja vilkuttamalla!

   Pikkukadut loppuivat kuin seinään, kun törmäsin rantabulevardille. Palmuja, yksisuuntaiset kaistat, satama, auringon paistetta. Ja tietysti kurbeja. Kurbeja loputtomiin. Kurbeja, kurbeja, kurbeja! Vihdoin päästiin asiaan! Aivan sataman vierestä onnistuin löytämään kaksitasoisia kurbeja, sekä kurbeja bänkkiin silmän kantamattomiin. Nämä herkut oli lähes joka kohdasta vahasta mustana, eli oikein toimiva setti! Loputtomasti linjoja, loputtomasti mahdollisuuksia! Ensimmäisen rullauspäivän olin päättänyt omistaa vain ja ainoastaan Barcelonan kuuluisimille kurbeille, joten alku oli enemmän kuin lupaava!

kurbeistta en näköjään kuvaa innostukseltani huomannut ottaa, mutta pala satamaa ja  päivän ekat setit!

   Seuraavan reilu tunnin aikana taoin kurbia enemmän kuin koskaan, en vaan malttanut pysähtyä hetkeksikään! Kovin kauas repulta ei uskaltanut lähteä, koska barcelona on tunnettu taskuvarkaistaan. Aivan mielettömän huippu avaus päivälle! Kolmen päivän teholomalla kun ollaan, ei voi jäädä yhdelle spotille liiaksi pyörimään. 

   Seuraavaksi parinkymmenen minuutin päämäärätön rullailu johdatti mut aina satama-alueen ohi silmiä hivelevään näkyyn. Volcano Garden! Barcelonalaisen ostoskeskuksen viereen oli rakennettu punaisesta tiilistä kahteen riviin reilu metrin korkuisia, pumptrack-tyylisiä kukkapenkkejä. Suunnitelmissa oli tulla tänne vasta huomenna, mutta eihän näin upeaa spottia voi olla kokeilematta! Tämä spotti oli ehdoton lempparini koko reissulta, sillä mahdollisuudet toteuttaa itseään, ne ovat loputtomat! Lähinnä aireja suorien ja nelosien väliltä, muutamat ujot stallit metalliaitaan. Tällä spotilla tuli rullailtua aina juomavarojen loppumiseen saakka, suurena plussana tietysti turistien ihmettelevät katseet! 

makea!

Pian oli pakko sulautua taas kaupungin vilinään, koska tarvitsin kipeästi lisää juotavaa. Oli polttavan kuuma, enkä vaivautunut pukemaan rullatessa riisumaani paitaa takaisin, vaan tungin sen laiskasti reppuun. Valtavasta ostoskeskuksesta ei tavallista ruokakauppaa löytynyt, joten vähän pidemmälle sain vaivautua.

   Kauppaa etsiessäni löysin spotin, jota oli ehdottomasti pakko päästä testailemaan. Semihiljaisen, kaksikaistaisen autotien molemmin puolin kohosivat valtavat, varsin rullauskelpoiset, jättiditsit! En näitä ditsejä kovin kauaa rullaillut, koska juotavaa ei ollut. Jos käytte Barcelonassa, voin suositella tsekkaamaan tän spotin! Kovin paljon ei spotilla voi tehdä, koska autotie, mutta ylösalas kruisailu ja varsinkin ylhäältä autotielle laskeminen on aika jännää!

Vihdoin se kauppakin löytyi. Barcelona on täynnä "supermarketteja" eli pieniä, turistihinnoiteltuja, ruokakauppoja. Kaupan viereisessä turistihuijaus-ravintolassa kävin syömässä nopeasti 12 euron pihvin, vedestä sain maksaa 6e. Näköjään ei kannata olettaa minkään olevan ilmaista!

   Sinne tänne, ja vähän tuonne suuntautuva spottiturismi johdatti mut jälleen kerran oikeille jäljille! En tiedä miksi näitä pitäisi kutsua, mutta kermaa nää oli! Ihme ettei suomesta löydy, spotti on kuitenkin kaikin tavoin 5/5, jos astetta jonnempi arvostelu sallitaan. Pikkasen jyrkemmän ditsin kautta oli rento ajella päälle grindiin. Spotille napsahti ainakin fs roayle to ao top soul 270 to fakie, ao top mizou ja ao top soul. Hauska yllätys oli, kun yhtäkkiä tajusin pienten naperoiden kevätretkueen ympäröineen mut siistien temppujen janossa. Kolmekuuskymppinen ditsin kautta, yleisön pyynnöstä, heh. Hurraahuudot ja naurunremakka. Tää kaupunki on ihan paras!

   Rullausta alkoi olla monta tuntia takan, vaan päivä ei ollut vielä lähelläkään loppuaan. Päätin suunnata vihdoin päivän "bängerispotille" eli Collblankin porras-bänkki-downhill-systeemeille! Varsinaisia bängereitähän en barcelonasta lähtenyt hakemaan, vaan pitäydyin kiltisti rennossa jibbailussa ja hauskanpidossa.

   Metrosta ylös, ekaan rautakauppaan ja kuuskoloja ostamaan. Kun ruuvit oli taas kondiksessa, suuntasin päivän vikaa metsästämään. Spottia mä metsästän.. trallalllallaa. Yhteenkään englantia taitavaan paikalliseen en onnistunut törmäämään. Luojan kiitos elekieli ja spotista printattu kuva. Ohjeet espanjaksi, kiitokset englanniksi, toimii.

   Collblankin kurbit oli ihan huippu makee lopetus päivälle! Aurinko oli jo kääntynyt laskuun, kun pääsin kruisimaan märkiä päiväuniani. Ao poke, ao soul, ao acid. Kaikista kakkoset ulos. Paljoa muuta en jaksanut enää paukutella,  silmät oli jo muutenkin painua kiinni. Jos meette barcelonaan rullaamaan, tää paikka on must! Väsymykseltä en tietty kuvia muistanut ottaa, mutta tässä netistä kaapattu kuva, sekä epäpuhdas ao top acid 270!

Toisen päivän olin päättänyt omistaa Barcelonan omaluokkaisille pumpeille, kaarille ja astetta hazardimmalle streetille. Jos ei hyppää heti ensimmäiseen ravintolaan, aamupalan voi saada Barcelonasta todella halvalla. Kolmen hengen aamupala, eli kaikille kahvit, vastapuristetut appelsiinimehut, sekä pöytä täynnä erilaisia, vastaleivottuja, leivoksia ja sämpylöitä, alta kahdenkympin.

    Aamupalan jälkeen hyppäsin Universitatin metroasemalta jälleen maanalaiseen ja kikkailin tieni aina El Maersma Forumin pysäkille asti. Päivän olin päättänyt alottaa Forumin kuuluisilla, valtavilla, wallride kaarilla. Tunnin ristiinrastiin pyörimisen jälkeen turvauduin paikallisiin lonkkuilijoihin ja sain kuulla pyörineeni koko ajan aivan spotin vieressä. Ainakin löytyi!

   Mun on kyllä pakko myöntää, tää spotti on makeampi videolla ja kuvissa, kuin itse rullattuna. Laatat oli aika epätasaista kyytiä, sekä vauhtia oli vaikea saada tarpeeksi mihinkään kunnolliseen. Tietty vika voi olla myös itse rullaajassa! Nääh. Jokatapauksessa päätin säästää akkua ja pidin kameran visusti repussa, jos kuvaa spotista ei lasketa!

    Hahhah, eikö nää spotit koskaan lopu. Aivan näitten wallride-systeemien läheltä löytyi viisitasoista kurbia vajaa sadan metrin mittaisena settinä. Kaunista, yksinkertaista, hyvinvahattua kurbia. Alan toistaa itseäni, taidan vaikuttaa vähän mielipuolelta, vähän hullulta. Jos olet kuitenkin lukenut tähän asti, niin kiitos. Ja ei. Kurbeja ei voi olla koskaan liikaa. Rakkaus rullaukseen. Se on ikuista. It's a lifetime deal. Pari pitkää grindiä täydellä vauhdilla, ihan vaan fiilistelyksi, sekä 270 sw bs savannahin mieleen palauttelu. Aika hyvin se sieltä vielä löytyi! Aamen, I'm done with this spot. 

   Vielä kävin vilkaisemassa nopeasti Forumin skeittiparkin. Liian kuuma, parkki ei ihmeellinen. Kaks reiliä, kaks ledgeä, mini, kaikki betonista. Plussana juomapiste. Turhaan joka paikkaan jumittamaan, suuntana Besos.

    Besos oli tän päivän toiseksi viimeinen spotti ja löytyi ongelmitta. Barcelonassa muutenkin spotit on yleensä helppo löytää, sillä melkein kaikki löytyvät jonkin metroaseman läheltä. Pumpit oli oikeastaan ihan hauskan mallisia, vaikka vaativatkin vähän totuttelua, että sai femmat kunnolla pyörimään. Jokainen rullaaja varmasti on nähnyt jonkun pätkän besoksen pumpeista ja metalliaidasta, johon pumpit päättyvät. 

   En tiedä, olinko liian väsynyt, sillä kahdeksan tuntia oli jo rullailua takana, vai eikö ponnistusvoimaa yksinkertaisesti löydy tarpeeksi, kun en aidan yli päässyt vaikka kuinka yritin. Lisäpuhtia hain Slipknotin Heretic Anthemista. Kissanrääkkäys musa yleensä toimii. Tulee vähän aggressiviivisuutta touhuun.

    Ei se mikään suuri pettymys ollut, mutta nyt ainakin osaan arvostaa niitä, jotka saavat vieläpä asteet pyöriteltyä aidan yli! Tässä kirjoitellessani pistin youtubeen hakuun "Barcelona besos blading", kun en muistanut, kuka maailmantason bleidaaja heitti femman tai kolmosen yli-steezesti aidan yli. Törmäsin kuitenkin tosi cooliin, Mikkel Tschentscherin seiskaan aidan yli. Älyttömän inspiroivaa kamaa! Bloggerin kätevä upotussysteemi ei suostu aina toimimaan, tässä linkki videoon: http://www.youtube.com/watch?v=LF4OeUGU6ms !

Päivän vikaks olin jättänyt kruisailtavan, iisin ja steezin, pitkän lainin St. Martin metallipumppeja! Kello tais lähennellä jo yhdeksää, kun kapusin ylös metrokäytävästä, bleidit laiskasti oikeassa kädessä roikkuen. Juotavaa oli reilu litra jäljellä, joten pitkiä sessareita ei voinut, eikä kyllä jaksanutkaan enää. 

   Katu oli täynnä ihmisiä, kun testailin tatsia illan vikaan. Laiskasti, melkein uneliaasti, ihmismassa siirtyi tieltäni silmät uteliaina tapittaen. Välistä joku vislasi, toinen läimäytti kädet yhteen. Sitä kuulee harvemmin suomessa, jossa ihmiset lähinnä tulevat valittamaan verorahoilla hankittujen kivipenkkien rikkomisesta.

   Jonkin näköisiä cess slideja pumpin päälle, siitä feikkiin. Dipattuja kolmosia, uupuneita femmoja, väsyneitä kaatumisia, oikeastaan rojahtamisia. Jossain kohtaa pysähtyessäni huomasin, kuinka alkaa huippaamaan, jos pitää edes pikkiriikkisen tauon rullaamisesta. Taitaa olla aika lopetella. Hotellille päästyäni rojahdin suihkun kautta sängylle. Nukuin kuin tukki.

mitkä ois sun setit?

Kahteen ekaan päivään olin saanut mahdutettua kahdeksantoista tuntia rullausta. Kolmannen päivän aamuna se tuntui. Se tuntui nilkoissa, se tuntui polvissa, se tuntui lonkissa, selässä, käsissä, jopa ajatus kävi hitaalla. Vikan päivän vietän kyllä rannalla. 

   Rannalla oli oikeastaan tosi mukava maata, vihdoin sai rentoutua. Onhan tuo kaunoluistelukin rentoa, mutta kyllä se välistä voimille ottaa, pakko myöntää. Jalkapohjat tuntuivat palavan, kun kipaisin läheisestä rantabaarista itselleni jääkylmän mojiton. Oli ihana saada vain katsoa edessä avautuvaa merimaisemaa, jonnekkin kauas katoavaa ulappaa. Työnnän varpaani kuumaan hiekkaan, vilpoisa tuulenvire käy mereltä. Siemaisen mojitoa. Se on viileä, kirpakka.

   

LAYING BANGERS

Blogi kaikuu tyhjyyttään, onkohan täällä enää ketään? Jos on, pahoitteluni, kirjoitus ei nappaa nyt ihan liikaa! Ulkona on yksinkertaisesti liian lämmin ja aurinkoista. Kesä on yksinkertaisesti liian lähellä. Huippua tekemistä on yksinkertaisesti liikaa. Liikaa, liikaa, liikaa. Houhou, melkein kun ois joulu tulossa! Yhtä innolla ootan kesälomaa, ehkä pikkuriikkisen enemmän!

   Kulutan päiväni rullat jalassa. Mikään ei voita sitä fiilistä, kun voittaa pelkonsa, kun painaa uuden tempun päälle. Bleidaus koukuttaa mut uudestaan ja uudestaan. Jokelan puulille koitan päästä vanhoja luitani kolistelemaan vähintään jokatoinen päivä. Puuli vaan jaksaa inspata. Kornerit, flättireilit, kurbit, kaaret, pumpträkit! Ja tietty kaikki localit. Eli kiitosta jakelen isolla kädellä ja ehkä muutamalla ilmaisella käyttäjällä tietyille sivuille jokaiselle paikalliselle, jonka kanssa oon päässy rullaamaan puulilla! Teiän kanssa kelpaa rullata!

   Kuvailemaan oon myös kerinny kohtuullisesti, vaikka lähinnä keskitynkin uuden treenaamiseen. Jotenkin rullat tuntuu vaan istuvan jalkaan paremmin päivä päivältä, enkä halua missata yhtäkään hetkeä hyvästä tatsista! Ties vaikka joku päivä tatsi ei ookkaan hyvä. Sit on ainakin jotain saanu raavittua kasaan. Uutta pätkää multa pitäis olla luvassa aivan pian. Se kuitenkin myöhästyy aivan pikkasen, sillä elintärkeän klipin kuvaaminen vähän viivästyi, tässä syy:

Mulla on ihan jättimycket suunnitelmia kesälle eli elämä hymyilee kaikin puolin! Kesäloman pääsen alottamaan pienellä reissulla Barceloonaan 3.6-7.6 jee!! Med min mamma, mutta saan rullata ihan rauhassa, joten en valita. Barcelona on tosiaan bleidaajan paratiisti. Kaupunki täynnä kurbeja ja ditsejä, rappusia ja ledgejä, loputtomasti spotteja! Ainoa miinus on, ettei mulla oo ketään mukana kuvaamassa, eli videomatskua sieltä ei oo luvassa. Aion kuitenkin ottaa ilon irti tästä paratiisista, se on ihan varma!

Myös lappiin aion suunnata vanhoja, vaan ei ollenkaan unohtuneita, rakkaita ystiksiäni moikkaamaan. Junalla meenasin sinne päin suuntailla, mutta ajankohta ei oo vielä ihan varma. Jos vaan mahdollista, aion upottaa lapin reissun viikon verran kallista aikaani! Brace yourself Lapland, Valtsu is about to show up!

   Monet hehkuttaa kesää "Jee saa vaan mennä rannalle aurinkoo ottamaan ja parit kaljat juomaan hyvässä seurassa!" Fuck it, mä haluan rullata paikat paskana ja naama veressä. Hyvää seuraa en tietty aio karttaa, joten eiköhän rannallekkin muutama kerta tule eksyttyä! Mulle se ei kuitenkaan oo pääpointti, ei lähimainkaan.

   Luin just äsken erään ystiksen blogia, missä tällä kertaa aiheena oli onnellisuus. Anteeksi jos nyt loukkaan, kun hyppään samaan aiheeseen, mutta mun on ihan pakko saada lyödä oma kommenttini pöytään. Mulla on tasan kaks asiaa, mitkä määrittää mun oman onnellisuuden. Tunne siitä, että on suunta, mitä seurata, sekä tunne siitä, ettei kaikki mene ihan päin vittua. Niin kauan kun mulla on latoa pöytään uusia bängereitä, enkä istu tietokoneella aamusta iltaan vailla ystäviä, en usko että mulla on hirveesti valitettavaa.

   Hei ihmiset! Hei nauttikaa nyt ihanasta säästä! Nauttikaa ja koittakaa tunkea kaikki paskat ajatukset ja ihmiset taka-alalle, ootte kaikki ansainnu tulevan kesäloman :) ! Stay hyped!

MÖKKIELÄMÄÄ (8

Nipistän silmäni kiinni. On niin lämmin, ei tarvii edes paitaa. Pilven hattarat sinisellä taivaalla näyttävät pysähtyneen. Moottori surraa hiljaa, vene lipuu hitaasti pitkin järven tyyntä selkää. Vain satunnainen linnunlaulu kantautuu jostain kauempaa. Vavat ovat taittuneet hiukan telineissään, kala ei syö. Ei edes yhtä pienen pientä nykäisyä koko viikonloppuna.
   Uistelua, heittelyä, katiska ja verkot. Ei onnistu, ei onnista. Liialla kalaonnella ei meitä ainakaan ole siunattu. Silti. Silti tästä ei voi kun nauttia. Saa vaan lojua veneessä vailla huolia, vailla kiireitä. Kalassa hyvässä seurassa, loputtomasti aikaa. Ei valittamista.
   Myös Joutsan miniä ehdittiin mökkireissulla haastella. Ketsku nappas aivan semihyvän fiilistelykuvan mun ja Joonan minin paukuttelusta! Tais olla ilmaa ainakin ihan pikkasen koparin yli. Oli ihan huippua saada rullata tyhjää miniä ilman paitaa. Musiikkia matka-kaiuttimista, vichyä, ihan liikaa aurinkoa = pelkkää nautintoa! Minin päältä tuli myös dropattua alas, tiukat 1,7m pudotusta ja kolmannella päälle, semipuhdas ja aivan siisti!
    Kun oltiin päästy miniltä takaisin mökille, nälkä oli älytön. Mulla on jonkinlainen intohimo saada tehdä ruokaa, mihin voin tunkea kaiken epäterveellisen. Lopputuloksena on yleensä valtava kasa jotain todella hyvää ja todella todella epäterveellistä! Niin myös tällä kertaa. Jauhelihaa, kolme pakettia pekonia, tortillatarvikkeita, nachoja, sweet chili -kastiketta. Kaikki yhteen ja toivotaan parasta. Vaikka itse sanonkin, huippuhyvä setti! Kaloreita tästä ateriasta tuli varmasti enemmän kun laki sallii, vaan en oo ihan varma, voiko luuranko lihoa.

   Kesä on jo niin lähellä ja tää mökkireissu oli mainio lähtölaukaus kesäfiilikseen!

EVERYTHING, ROLLIN' IS ALL THAT AND MORE

Harmaat, valtavat sadepilvet ovat peittäneet taivaan. Ne lipuvat hiljalleen eteenpäin. Sade lakkasi kuudelta, Jampan mini saatiin aika pian sen jälkeen kuivaksi. Ei huonosti, sillä rullamaan ollaan yritetty jo kahdestatoista asti! Noh, kyllä me pelattiin biljardiakin välissä. Niin ja kahviteltiin.

   Näytän keskisormea kameralle. Nyt aletaan päästä asiaan, nimittäin kaiuttimista musiikkia, innokas kameramies, ja mulla rullat jalassa! Rakastan sitä, miltä bleidit tuntuvat jalassa. Rakastan ja rakastun aina uudelleen. Tällä tiellä haluan pysyä pitkään. Nyt ja aina, rakkaus rullaukseen, se on ikuista.

   Kulmarauta kilahtaa, kun droppaan sisään minin pienestä päästä. Pumppaan mahdollisimman paljon vauhtia. Fisu napsahtaa ison päädyn kulmarautaan. Hätäinen gräbi ja ländäys. Dämn, tähän temppuun pitäis oikeasti panostaa enemmän. Fisu on kuitenkin kaikkein näyttävämpiä temppuja!

   Ao top acid napsahtaa täydellisenä lukkoon kolmannella. Joona pilaa kuvan, koska käy hitaalla ja näyttää tyhmältä. Rullaan. Rullaan kunnes jalat huutaa. Ne huutaa väsymyksestä, ne huutaa onnesta, huutaa muuten vaan. Aletaan olla jo liian väsyneitä. Aika panna pillit pussiin ja suunnata asemalle.

   Eka juna missattiin, eli vielä ehti kuvaamaan kirjaston blokit 180 safetyllä, ekalla päälle tietty. Tokalla puhtaana. Valtsu kiittää, kuittaa ja rakastaa omaa elämäänsä.

Great shred, too damn great shred!

   

Nautin, fiilistelen, hengitän. Hengitän elämää. Omaa elämääni. Elämää jonka seppä olen.

   

murheen musta mieli

Tuijotan lattiaa sitä itse tajuamatta, kädet puristuvat nyrkkiin. Jauhan purkkaani entistäkin kiivaammin. Murheen ja vihan musta myrkky sumentavat mieleni. Pikkuveli on kadoksissa kuudetta päivää. Tää ei voi jatkua näin, mä haluan tän jo loppuvan. Bleidaus ja ystävät kannattelee mua, pitää mut ylhäällä. Siltikin päivät menee itseni kanssa tappelemiseen. Pitää tsempata että hymy pysyy kasvoilla, onneksi en oo yksin. En oo masentunu tai muuta, mutta tää ottaa voimille tosipaljon. Kunnolista blogijuttua saatatte joutua odottamaan jonkun aikaa, sillä otan askeleen kerrallaan. Otan vaan ne askeleet mitkä tuntuu hyviltä.

You've been runnin' around for so long
You've been hurting yourself too much
You keep messin' around with darkness
You're the one who's losin 

NO ARMY FOR ME.

Olen painautunut kyykkyyn kuusen runkoa vasten. Kesäinen kuusimetsä on täysin äänetön, auringon valo pääsee vain paikoitellen kuusenoksien läpi valaisten sammalen peittämää aukiota. Hiki valuu kasvojani pitkin. Ei saa liikahtaa, ei vielä. Puristan aseen muovista kahvaa, kuuntelen. Ne ovat jo paljon lähempänä. Sydän hakkaa jännityksestä. Vielä hetki. Pakko antaa välimatkan kaventua ainakin kymmenellä metrillä. 

   Vaimea puheensorina kantautuu vihdoin tarpeeksi läheltä. Nyt. Kiepahdan esiin puun takaa, kohdistan punapisteen vastustajan ryhmään. Hicap-lipas alkaa nakuttamaan tasaista sarjaa. Tiputan kaksi pelaaja heti ensimmäiseen, pitkään sarjaan. Vastustajan joukko hajaantuu sekasorrossa suojaa etsien. Maihinnousukengät uppoavat pehmeään sammaleeseen, syöksyn seuraavan puun taakse. Uusi sarja. Kolmas pelaaja. Katkonaisella sarjalla itseäni suojaten siiryn seuraavalle puulle. 

   Epämääräiset huudot ja komennot kantautuvat vastustajan joukosta. Kaksi koittaa kiivetä loivaa rinnettä ylös suojaa etsien. Liian helppoja maaleja. Kaksi pelaajaa jäljellä. Ensimmäinen sarja ropisee puuhun, jonka takaa haen suojaa. Hätäinen sarja, pian ase lyö tyhjää. Tiputan kuudennen. Seitsemäs koittaa juosta ison kuusen taakse. Liian hiidas.

   Vastustajan vaitonainen joukko lipuu takaisin respalle päin, metsä hiljenee jälleen. Pöyritän hicapin pohjasta lippaan taas täyteen. Mikä fiilis.

 

Pelasin joskus airsoftia enemmän kuin aktiivisesti, se oli mulle sama asia kuin bleidaus nyt, pakkomielle, elämäntapa, rakkaus. Mikään ei voittanut sitä fiilistä kun sai juosta maastovaatteissa pitkin metsiä. Sitä jännitystä kun yhtäkkiä vihollinen olikin edessä. Kun piti toimia. Ja sitä fiilistä kun pääsi niskan päälle. Pääsi itse pyörittämään peliä.

   Vitosluokalta asti olen haaveillut armeijasta. Siitä että oppisi sodankäynnistä jotain oikeasti. Olen miettinyt kaikkia mahdollisia linjoja, minne voisin mahollisesti mennä. Laskuvarjojääkäri, erikoisjääkäri, taistelusukeltaja. Päädyin kansainvälisiin valmiusjoukkoihin, paras linja mille voin päästä. Niistä sitäpaitsi pääsee rauhanturvaajaksi.

Lääkärin tarkastus. Tulee puheeksi mun leikkaukset. Vitosluokalla paksusuolen poistaminen kahdessa eri leikkauksessa. Ohutsuolesta jatkettiin uusi paksusuoli. Seiskaluokalla suoli meni tukkoon jostakin leikkauskohdasta. Taas uusi leikkaus. Vitosluokalta asti oon syöny mahaa rauhottavia lääkkeitä, nykyään tosin paljon vähemmän. Lääkäri alkaa puhumaan omaa ammattislangiaan huolestuttavaan äänensävyyn. "Enkö mä nyt sit pääsekkään valmiusjoukkoihin?" Lisää ammattislangia ja pahoittelevaa muminaa. "Kai mä nyt edes laivastoon pääsen?" Lääkärin pahoitteleva ilme, ammattislangia ja vihdoin selvää suomenkieltä: "Näitten leikkauksien takia sun terveysluokka on C eli saat vapautuksen." Alkaa keittämään, enkö mä pääse armeijaan. Saan lääkärin varmistamaan kahdesta paikasta, molemmista tyrkytetään Ctä. 

   Oikeasti, sen takia että mua on leikelty, armeijaan halutaan mielummin huonoryhtisiä ja motivaatiottomia Makeja ja Joneja joita ei vittu kiinnosta. Suomen valtio, mikä on hätänä. Kun oikeasti haluaa armeijaan ja on lääkitys, ei voi päästä. Hyvä mies jäi käyttämättä, niin hyvä mies.

PISAROITA

Ulkona sataa, tihuttaa vettä. Satanut jo yhdestä asti. Tamro on hämärä, karusti kaunis. Rullat tuntuvat jalassa hyviltä, yhdentoista tunnin yöunet ei anna väsymykselle sijaa. Bleidauslista tarjoilee pelkkää huutoa, just hyvä. Neljä skeittaria mun lisäksi.
   Tatsi on maukas, rento. Kaikki kurbitemput menee ekalla päälle, nailed em'. Lisäsin kurbitemppujen loputtomaan listaan tänään inspin ao top acidin. Pari kevyttä semipitkää liukua, enemmän mokia, mutta pari liukua silti! Funboxista 360 safety, nailed it. Kolmosethan ei oo mitään uutta mutta läpimädästä funboxista nekin on voittoja. Ei varmaan mitään kunnolista uutta, pelkästään astetta rennompaa paukuttelua, joskus näinkin!
   Maastotakeista on tullu mun uus inspiraation lähde! Ihan sama näytänkö joltain skinheadilta tai mitä ihmiset ajattelee, mutta maastotakit on dope! Liian dope. Mun varustelekasta tilaamat takit tuli toissapäivänä ja oon rakastunu! Erityisesti saksan armeijan takki on cool, koko rahan arvonen! Kahden euron arvonen. Nothing more to say, pysykää linjoilla!

Ryhti ennenkaikkea!!

ART.

Istun koneen ääressä, kaiuttimista soi "Feel Good Music" Ground Upilta. Selaan läpi kuvia tamron graffiteista. Graffitit raffeja, kuvaus ei.
    Taidetta on niin monenlaista, mun taide on mun jaloissa. Inspiraatio virtaa suoraan niihin. Objektin takana seisomiseen mulla ei ole silmää, mutta nautin siitä mitä mulla on! Nauttikaa te näistä kuvista :)

PISTÄKÄÄ TÄSTÄ SOIMAAN !

Suuri kiitos graffititaiteilijoille!