Päättärithän oli siis lauantaina, melkein kaks viikkoa sitten. Joona tuli meille perjantaina yöks ja käytiin nukarin koskella iltakalassa ja grillailemassa. Hyttysiä oli ihan huisisti, niitä sai hengiltä yhdellä kämmenen lyönnillä ainakin muutaman.
Lauantai aamuna, kymmenen maissa, auringon paistaessa jo täydeltä taivaalta, nautittiin aamukahveja meidän kuistilla. Päivästä oli tulossa huippulämmin ja suunnitelmia riitti, mutta alkoholi ei ollut yksi niistä. Puolta tuntia myöhemmin heitettiin kalakamat jälleen kerran Joonan autoon ja hurautettiin kohti nukaria. Ikkunat auki, spotifystä Spoon River, kalaan.
Aamupäiväinen metsä humisee hiljaa tuulessa, olen käärinyt farkkushortsien lahkeet vieläkin ylemmäs. Seison kosken suvantokohdassa polviani myöten vedessä. Vesi virtaa hitaasti, viileänä, kohti kaukaista kosken huminaa. Lippa viuhahtaa hetken ilmassa, kunnes painuu jälleen veden alle. Avokelasta kuuluu katkonainen, valittava rahina, kun kelaan lipan ylös. Oon näköjään ihan surkea kalamies, en muista milloin oisin saanu jotain. Silti päivä on mukava alottaa paidatta kalastaen.
Viiden tunnin kalastelun, tai uistimen uittamisen jälkeen, on pakko heittää pyyhe kehään. On tänään muutakin tekemistä. Kiskon kengät takaisin märkiin jalkoihin ja lähdetään valumaan autolle. Käytiin heittämässä pikaiset kuvaussessiot Kolsan koulun flättikurbeille. Filmille tallentui ao soul halfcab walltap to fakie, kuvat tuli räpsittyä top pornista ja top mizousta. Kuvat on jossain joonan muistikortin ja koneen välimaastossa, bittiavaruudessa, joten niitä en tähän hätään mistään saa. Facebookista löytyy tuo top porn kuva jos kiinnostaa!
Kolsasta Joonalle, suihku, ruokaa ja rantsuun. Oon loppujen lopuksi tosi ylpeä ittestäni! Olin ekaa kertaa vesilinjalla paikassa, missä lähes kaikki muut juovat. Silti nautin joka hetkestä! Oli mahtia törmätä kaikkiin kavereihin ja ystiksiin, sillä jokainen näytti lyöneen lomavaihteen silmään enemmän tai vähemmän, eli jutusteltavaa riitti. Sitä voittajafiiliksen määrää, kun kiertelee ympäri rantsua vailla sekavaa oloa, örveltämistä tai pelkoa siitä, että huomenna kaduttaa. En nyt tuomitse kenenkään muun alkoholin käyttöä, paitsi omani. Musta tuntuu ettei se ehkä olekkaan mun juttu ja aionkin nyt kokeilla vähän pidempää vesilinjaa! Vesilinja joutuu kyllä koetukselle, koska vietän juhannuksen lapissa ja suomalaiseen juomakulttuuriin kuuluu perseiden vetäminen juhlapyhinä. Aion kyllä koittaa välttää humalaa viimeiseen asti, mua kiinnostaa nykyään ihan muut jutut ;) !
Barcelona
Huh, nojoo. Tuli noista päättäreistä loppujen lopuksi muutama sana mainittua. Maanantaina pääsin kuitenkin itse asiaan, Barcelonaan! Barcelona on spottiturismin keidas, ja sen sain huomata heti saapumistamme seuraavana päivänä, kun kiskoin ensimmäistä kertaa rullat jalkaan.
Aamupalan nautin pienessä, viihtyisässä kahvilassa. Omenapiirakkaa ja vahvaa kahvia, nam! Kuulokkeet olin jättänyt hotellille, halusin kokea barcelonan kokonaisvaltaisesti ilman tuttua soittolistaa. Kahvilasta ulos päästyäni istahdin ensimmäiselle kivirapulle ja kaivoin rakkaat Razor Genesys 9.1set repusta esiin. Intoa täynnä kun olin, ei mennyt niiden jalkaan saamiseen muutamaa sekuntia, ehkä puolta minuuttia, kauempaa. Metrokarttoja ei heti huvittanut opetella tulkitsemaan, joten valitsin kruisailun loivaan alamäkeen. Pian pujahdinkin kapeille, smuutisti rullaaville pikkukauppojen kansoittamille sivukaduille. Vauhdin huuma valtasi mut heti. Onnistuin täpärästi välttämään muutamat "vaaratilanteet" eli yhteen törmäyksen pakettiauton tai skotterin kanssa. Vihaisilta huudoilta en täysin onnistunut välttymään, mutta Espanjaa kun en ymmärrä, kuittasin huudot hymyilemällä ja vilkuttamalla!
Pikkukadut loppuivat kuin seinään, kun törmäsin rantabulevardille. Palmuja, yksisuuntaiset kaistat, satama, auringon paistetta. Ja tietysti kurbeja. Kurbeja loputtomiin. Kurbeja, kurbeja, kurbeja! Vihdoin päästiin asiaan! Aivan sataman vierestä onnistuin löytämään kaksitasoisia kurbeja, sekä kurbeja bänkkiin silmän kantamattomiin. Nämä herkut oli lähes joka kohdasta vahasta mustana, eli oikein toimiva setti! Loputtomasti linjoja, loputtomasti mahdollisuuksia! Ensimmäisen rullauspäivän olin päättänyt omistaa vain ja ainoastaan Barcelonan kuuluisimille kurbeille, joten alku oli enemmän kuin lupaava!
 |
| kurbeistta en näköjään kuvaa innostukseltani huomannut ottaa, mutta pala satamaa ja päivän ekat setit! |
Seuraavan reilu tunnin aikana taoin kurbia enemmän kuin koskaan, en vaan malttanut pysähtyä hetkeksikään! Kovin kauas repulta ei uskaltanut lähteä, koska barcelona on tunnettu taskuvarkaistaan. Aivan mielettömän huippu avaus päivälle! Kolmen päivän teholomalla kun ollaan, ei voi jäädä yhdelle spotille liiaksi pyörimään.
Seuraavaksi parinkymmenen minuutin päämäärätön rullailu johdatti mut aina satama-alueen ohi silmiä hivelevään näkyyn. Volcano Garden! Barcelonalaisen ostoskeskuksen viereen oli rakennettu punaisesta tiilistä kahteen riviin reilu metrin korkuisia, pumptrack-tyylisiä kukkapenkkejä. Suunnitelmissa oli tulla tänne vasta huomenna, mutta eihän näin upeaa spottia voi olla kokeilematta! Tämä spotti oli ehdoton lempparini koko reissulta, sillä mahdollisuudet toteuttaa itseään, ne ovat loputtomat! Lähinnä aireja suorien ja nelosien väliltä, muutamat ujot stallit metalliaitaan. Tällä spotilla tuli rullailtua aina juomavarojen loppumiseen saakka, suurena plussana tietysti turistien ihmettelevät katseet!
 |
| makea! |
Kauppaa etsiessäni löysin spotin, jota oli ehdottomasti pakko päästä testailemaan. Semihiljaisen, kaksikaistaisen autotien molemmin puolin kohosivat valtavat, varsin rullauskelpoiset, jättiditsit! En näitä ditsejä kovin kauaa rullaillut, koska juotavaa ei ollut. Jos käytte Barcelonassa, voin suositella tsekkaamaan tän spotin! Kovin paljon ei spotilla voi tehdä, koska autotie, mutta ylösalas kruisailu ja varsinkin ylhäältä autotielle laskeminen on aika jännää!
Vihdoin se kauppakin löytyi. Barcelona on täynnä "supermarketteja" eli pieniä, turistihinnoiteltuja, ruokakauppoja. Kaupan viereisessä turistihuijaus-ravintolassa kävin syömässä nopeasti 12 euron pihvin, vedestä sain maksaa 6e. Näköjään ei kannata olettaa minkään olevan ilmaista!
Sinne tänne, ja vähän tuonne suuntautuva spottiturismi johdatti mut jälleen kerran oikeille jäljille! En tiedä miksi näitä pitäisi kutsua, mutta kermaa nää oli! Ihme ettei suomesta löydy, spotti on kuitenkin kaikin tavoin 5/5, jos astetta jonnempi arvostelu sallitaan. Pikkasen jyrkemmän ditsin kautta oli rento ajella päälle grindiin. Spotille napsahti ainakin fs roayle to ao top soul 270 to fakie, ao top mizou ja ao top soul. Hauska yllätys oli, kun yhtäkkiä tajusin pienten naperoiden kevätretkueen ympäröineen mut siistien temppujen janossa. Kolmekuuskymppinen ditsin kautta, yleisön pyynnöstä, heh. Hurraahuudot ja naurunremakka. Tää kaupunki on ihan paras!
Rullausta alkoi olla monta tuntia takan, vaan päivä ei ollut vielä lähelläkään loppuaan. Päätin suunnata vihdoin päivän "bängerispotille" eli Collblankin porras-bänkki-downhill-systeemeille! Varsinaisia bängereitähän en barcelonasta lähtenyt hakemaan, vaan pitäydyin kiltisti rennossa jibbailussa ja hauskanpidossa.
Metrosta ylös, ekaan rautakauppaan ja kuuskoloja ostamaan. Kun ruuvit oli taas kondiksessa, suuntasin päivän vikaa metsästämään. Spottia mä metsästän.. trallalllallaa. Yhteenkään englantia taitavaan paikalliseen en onnistunut törmäämään. Luojan kiitos elekieli ja spotista printattu kuva. Ohjeet espanjaksi, kiitokset englanniksi, toimii.
Collblankin kurbit oli ihan huippu makee lopetus päivälle! Aurinko oli jo kääntynyt laskuun, kun pääsin kruisimaan märkiä päiväuniani. Ao poke, ao soul, ao acid. Kaikista kakkoset ulos. Paljoa muuta en jaksanut enää paukutella, silmät oli jo muutenkin painua kiinni. Jos meette barcelonaan rullaamaan, tää paikka on must! Väsymykseltä en tietty kuvia muistanut ottaa, mutta tässä netistä kaapattu kuva, sekä epäpuhdas ao top acid 270!
Toisen päivän olin päättänyt omistaa Barcelonan omaluokkaisille pumpeille, kaarille ja astetta hazardimmalle streetille. Jos ei hyppää heti ensimmäiseen ravintolaan, aamupalan voi saada Barcelonasta todella halvalla. Kolmen hengen aamupala, eli kaikille kahvit, vastapuristetut appelsiinimehut, sekä pöytä täynnä erilaisia, vastaleivottuja, leivoksia ja sämpylöitä, alta kahdenkympin.
Aamupalan jälkeen hyppäsin Universitatin metroasemalta jälleen maanalaiseen ja kikkailin tieni aina El Maersma Forumin pysäkille asti. Päivän olin päättänyt alottaa Forumin kuuluisilla, valtavilla, wallride kaarilla. Tunnin ristiinrastiin pyörimisen jälkeen turvauduin paikallisiin lonkkuilijoihin ja sain kuulla pyörineeni koko ajan aivan spotin vieressä. Ainakin löytyi!
Mun on kyllä pakko myöntää, tää spotti on makeampi videolla ja kuvissa, kuin itse rullattuna. Laatat oli aika epätasaista kyytiä, sekä vauhtia oli vaikea saada tarpeeksi mihinkään kunnolliseen. Tietty vika voi olla myös itse rullaajassa! Nääh. Jokatapauksessa päätin säästää akkua ja pidin kameran visusti repussa, jos kuvaa spotista ei lasketa!
Hahhah, eikö nää spotit koskaan lopu. Aivan näitten wallride-systeemien läheltä löytyi viisitasoista kurbia vajaa sadan metrin mittaisena settinä. Kaunista, yksinkertaista, hyvinvahattua kurbia. Alan toistaa itseäni, taidan vaikuttaa vähän mielipuolelta, vähän hullulta. Jos olet kuitenkin lukenut tähän asti, niin kiitos. Ja ei. Kurbeja ei voi olla koskaan liikaa. Rakkaus rullaukseen. Se on ikuista. It's a lifetime deal. Pari pitkää grindiä täydellä vauhdilla, ihan vaan fiilistelyksi, sekä 270 sw bs savannahin mieleen palauttelu. Aika hyvin se sieltä vielä löytyi! Aamen, I'm done with this spot.
Vielä kävin vilkaisemassa nopeasti Forumin skeittiparkin. Liian kuuma, parkki ei ihmeellinen. Kaks reiliä, kaks ledgeä, mini, kaikki betonista. Plussana juomapiste. Turhaan joka paikkaan jumittamaan, suuntana Besos.
Besos oli tän päivän toiseksi viimeinen spotti ja löytyi ongelmitta. Barcelonassa muutenkin spotit on yleensä helppo löytää, sillä melkein kaikki löytyvät jonkin metroaseman läheltä. Pumpit oli oikeastaan ihan hauskan mallisia, vaikka vaativatkin vähän totuttelua, että sai femmat kunnolla pyörimään. Jokainen rullaaja varmasti on nähnyt jonkun pätkän besoksen pumpeista ja metalliaidasta, johon pumpit päättyvät.
En tiedä, olinko liian väsynyt, sillä kahdeksan tuntia oli jo rullailua takana, vai eikö ponnistusvoimaa yksinkertaisesti löydy tarpeeksi, kun en aidan yli päässyt vaikka kuinka yritin. Lisäpuhtia hain Slipknotin Heretic Anthemista. Kissanrääkkäys musa yleensä toimii. Tulee vähän aggressiviivisuutta touhuun.
Ei se mikään suuri pettymys ollut, mutta nyt ainakin osaan arvostaa niitä, jotka saavat vieläpä asteet pyöriteltyä aidan yli! Tässä kirjoitellessani pistin youtubeen hakuun "Barcelona besos blading", kun en muistanut, kuka maailmantason bleidaaja heitti femman tai kolmosen yli-steezesti aidan yli. Törmäsin kuitenkin tosi cooliin, Mikkel Tschentscherin seiskaan aidan yli. Älyttömän inspiroivaa kamaa! Bloggerin kätevä upotussysteemi ei suostu aina toimimaan, tässä linkki videoon: http://www.youtube.com/watch?v=LF4OeUGU6ms !
Päivän vikaks olin jättänyt kruisailtavan, iisin ja steezin, pitkän lainin St. Martin metallipumppeja! Kello tais lähennellä jo yhdeksää, kun kapusin ylös metrokäytävästä, bleidit laiskasti oikeassa kädessä roikkuen. Juotavaa oli reilu litra jäljellä, joten pitkiä sessareita ei voinut, eikä kyllä jaksanutkaan enää.
Katu oli täynnä ihmisiä, kun testailin tatsia illan vikaan. Laiskasti, melkein uneliaasti, ihmismassa siirtyi tieltäni silmät uteliaina tapittaen. Välistä joku vislasi, toinen läimäytti kädet yhteen. Sitä kuulee harvemmin suomessa, jossa ihmiset lähinnä tulevat valittamaan verorahoilla hankittujen kivipenkkien rikkomisesta.
Jonkin näköisiä cess slideja pumpin päälle, siitä feikkiin. Dipattuja kolmosia, uupuneita femmoja, väsyneitä kaatumisia, oikeastaan rojahtamisia. Jossain kohtaa pysähtyessäni huomasin, kuinka alkaa huippaamaan, jos pitää edes pikkiriikkisen tauon rullaamisesta. Taitaa olla aika lopetella. Hotellille päästyäni rojahdin suihkun kautta sängylle. Nukuin kuin tukki.
 |
| mitkä ois sun setit? |
Rannalla oli oikeastaan tosi mukava maata, vihdoin sai rentoutua. Onhan tuo kaunoluistelukin rentoa, mutta kyllä se välistä voimille ottaa, pakko myöntää. Jalkapohjat tuntuivat palavan, kun kipaisin läheisestä rantabaarista itselleni jääkylmän mojiton. Oli ihana saada vain katsoa edessä avautuvaa merimaisemaa, jonnekkin kauas katoavaa ulappaa. Työnnän varpaani kuumaan hiekkaan, vilpoisa tuulenvire käy mereltä. Siemaisen mojitoa. Se on viileä, kirpakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti