MY LIFE IS AWESOME

Ennen kun aloitan, haluan kittää erästä uskomattoman ihanaa ihmistä, joka tartutti minuun jälleen elämänilon ja kaiken ylittävän voittajafiiliksen viikon masistelun jälkeen. Nyt on ollut vähän raskaampiakin juttuja ja ainakin omasta mielestä positiivisena ihmisenä viikko itsesäälin kierteessä on vaan liikaa! Hymy pilkahtelee taas huulillani, aito hymy. Kokoajan.
  Oli siis valehtelematta mahtavaa herätä tähän aamuun. Tuli nukuttua kunnolla, vaikkakin vain kuusi tuntia. Suihkuun. Peseydyn. Haalean lämmin vesi valuu pitkin kasvojani. Silmät suljettuina odotan vielä hetken. Suljen suihkun.
  Jälleen kerran, sujautan bleidit koulureppuun. Sitä fiilistä ei voi olla rakastamatta. Ei vaan voi! Nopea aamupala, vaatteet päälle ja kouluun.
  Tiukat kaksikymmentä pakkasastetta nipistelevät poskiani kiirhetiessäni asemalle. Aina on vaan muutama minuutti aikaa ehtiä. Ajoissa lähteminen on tylsää.
  Aloitan kofeiinin pumppauksen jo matkalla asemalta kouluun. Pahvisissa kahvimukeissa on fiilistä. Ne sopii kaupunkiin. Höyryävä kahvi, aurinko, napeista scarfacen "On my block". Tää on niitä päiviä kun tiedostaa varsin hyvin, kuinka awesomea oma elämä onkaan. Sen melkein maistaa kielellään, hengitän vapauttani. Niin rajatonta vapautta.

  Okei, vapaus riistettiin heti aamusta. Uskonnon tunti, muistiinpanoja buddhalaisuudesta. Ihan mielenkiintosta sentään. Meillä on koulussa suomalaisen musiikin viikko. Kiitos sen, yli puolet hissantunnista meni musiikkiesityksiä katsellen. Ei valittamista! Ylitylsä matikan tunti, ruoka ja vihdoin kontulaan. Päivä alkaa tästä.
  Auringon paiste on vaihtunut jossain kohtaa lumisateeksi. Valtavat, hennot lumihiutaleet täyttävät taivaan. Vedän hupun päähän. Juna on melkein puoli tuntia myöhässä. Ovivika näköjään. Huoh, vr. Astun sisään asemarakennukseen, se on aivan täynnä. Istumaan ei pääse, voi blogia kirjoittaa seisaaltaankin.
  Vihdoin juna saapuu. Aivan täynnä sekin. Tällä kertaa saan sentään istumapaikan. Matka helsinkiin kestää tavallista pidempään, juna pysähtyy kolmesti. Helsinkiin päästiin kuitenkin.
  Metrossa vieressäni istuu kaksi nistiä. Vetävät nappeja ja puhuvat miten saa pään parhaiten sekaisin. Vaikea käsittää, miten joku laittaa aineet elämässään kaiken edelle. Vasta ihan vähän aikaa sitten sain huomata, kuinka lähellä huumeet ovatkaan. Liian lähellä mun mielestä. Hyi helvetti.
  Siniseksi maalattu metalliovi avautuu kiltisti. Astuessani portaikkoon tuttu tunne tavoittaa mielen, jos heittäydytään romanttiseksi niin varmana sydämen myös! Kohta saan taas rullata. Jännitys tykyttää suonissa. Päivän tavoitteet muodostuvat pikkuhiljaa päähän.

En jaksa hallilta ikinä kuvata, mutta tsekatkaa tän miehen tyyli! Smuutimpaa settiä saa ettiä, eikä löydy! Vähät yöunet tuntui koko kehossa. Rullaaminen oli aika takkuista. Silti sain pakotettua itseni kahteen uutteen. Helppona lähti bs fahrvegnugen vihreää hänkkää ylöspäin. Fahrvegnugenista on tosiaan tulossa uusi lemppari!  Kyllä se vihreä hänkkä meni sitten alaskin päin, bs savannahilla. Ihan semi haastava temppu, mutta oikein tehtynä aika rento!

  Treenaus jäi lyhyen puoleiseksi, kun piti kiirehtiä kotiin suihkuun. Lähetäänkin tässä aivan pian vähän juhlistamaan!

Hyvää naistenpäivää ja mahtia viikonloppua kaikille!