murheen musta mieli

Tuijotan lattiaa sitä itse tajuamatta, kädet puristuvat nyrkkiin. Jauhan purkkaani entistäkin kiivaammin. Murheen ja vihan musta myrkky sumentavat mieleni. Pikkuveli on kadoksissa kuudetta päivää. Tää ei voi jatkua näin, mä haluan tän jo loppuvan. Bleidaus ja ystävät kannattelee mua, pitää mut ylhäällä. Siltikin päivät menee itseni kanssa tappelemiseen. Pitää tsempata että hymy pysyy kasvoilla, onneksi en oo yksin. En oo masentunu tai muuta, mutta tää ottaa voimille tosipaljon. Kunnolista blogijuttua saatatte joutua odottamaan jonkun aikaa, sillä otan askeleen kerrallaan. Otan vaan ne askeleet mitkä tuntuu hyviltä.

You've been runnin' around for so long
You've been hurting yourself too much
You keep messin' around with darkness
You're the one who's losin