FIRST REFLECTIONS

Jos olisit kävellyt tamrolle sisään kaksi viikkoa sitten, olisit tarvinnut taskulampun. Olisit joutunut varomaan jokaista askeltasi, ettet kompastuisi kaikkeen ympärilläsi lojuvaan rojuun. Taskulamppusi valoa lattiasta olisivat heijastaneet loputtomat määrät lasinsiruja. Nyt asiat ovat toisin.

Olemme purkaneet seiniä, keränneet vaneria, puutavaraa, metallia. Olemme aukaisseet ikkunoita. Lakaisseet lattioita. Rakentaneet uusia obstaakkeleja. Olemme tehneet kaikkemme saadaksemme tamrosta oikeasti hyvän paikan rullata.

Päivä päivältä, pala palalta, tamrosta tulee entistäkin parempi paikka. Teemme töitä vähintäänkin neljä tuntia päivässä. Suunnittelemme jatkuvasti uutta. Tälläinen rakennusprojekti on ihan huippua ajanvietettä! Varsinkin kun palkintona on "oma skeittihalli" ihan kodin vieressä!

"On älyttömän siisti fiilis kun kiipeää reppu selässä ja skeittilauta toisessa kädessä tikapuita pitkin sisälle tamroon". Tänään sain todellisen muistutuksen siitä miksi tätä tehdään. Ensimmäistä kertaa tamrolla vedin bleidit jalkaan. Napeista soi Brother Alin Us. "Starting rhyme just to be somebody". Tamro on meidän riimit, kättenjälki, taidetta! Bleidit loksahtavat ensimmäistä kertaa ikkunalautaan. Frontti savannah. Ihan mahtavaa. "Hei tulkaa tänne! Tästä on pakko saada kuva!"