Askeleeni kaikuvat pitkin hallia. Niiden ääni kimpoilee seinistä kunnes palaa takaisin luokseni. Askeleitani lukuunottamatta paikka on täysin äänetön. Olen ensimmäinen. Kävelen hallin läpi. Suunnittelen päivän laineja. Hengitän. Hengitän ilmaa jossa maistuu onnistumisen kevyt, itsevarma tunne. Meidän halli.
Annan reppuni rohjahtaa puiselle penkille. Pieni tomupilvi kohoaa ilmaan. Venyttelen. Hitaasti. Lihakset lämpenevät pikkuhiljaa. Pakkasta on ehkä viitisen astetta. Auringon valon tunkeutuessa ikkunoista sisään paikka näyttää melkein kauniilta. Silti ghetolta. Juuri sellaiselta, millaisena haluan gheton nähdä. Ankea, jännittävä, vähän pelottava, silti siisti!
Kaivan bleidit rinkasta. Yksi kerrallaan ne kolahtavat ajan säröittämään betonilattiaan. Raukeasti, maistellen, vedän ne jalkaan. Mikään ei tunnu jaloissa omia luistimia paremmalta. Laitan napit korviin ja pujotan soittimen paidan alta taskuun. Tälläiselle parkille SMC Lähiörotat ja Likanen etelä ovat omiaan luomaan juuri oikeenlaista tunnelmaa.
Lähden rullaamaan. Tunnustelen tatsia. Päätän aloittaa händpläntillä ikkunalaudan yli. Tajuan vasta ilmassa. Toisella puolella on ditsi. Heitän laiskasti luistimet silti yli. Handplant to chess! "Real bänger shit! Vittu oli siisti! Ihan uutta!" Milan ja samuli saapuvat samaan aikaan ovesta sisään. Heitetään yläfemmat. "Keksin just uutta kuvattavaa!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti