SNOWY FOREST

Kaikkialla on niin hiljaista. Lumi narskuu jalkojen alla, hengitys höyryää. Vain omat ajatukset rikkovat hiljaisuutta. Sysään ne sivummalle. Koira päästää riemukkaan haukahduksen ryhtyessään villiin jahtiin. Se tavoittelee hankea pitkin säntäävää jänistä. Jänis on liian vikkelä. Puiden oksat ovat notkollaan lumesta, taivas punertava ja hiljainen. En näe tähtiä. Jos joku tietää talvista metsää kauniimman paikan rauhoittua ja unohtaa arjen kiireen, se on joko haaveiden kuiskuttelua tai silkka vale.
Mä rakastan metsässä kävelyä. Se on ihanaa vastapainoa arjelle. Kaikkein parasta on, kun kävelee pimeällä talvisessa metsässä ja nauttii vain hiljaisuudesta. Musta tuntuu että monet stressaa, myös minä, nykyään liikaa aivan kaikesta. Joskus on hyvä muistaa rentoutua ihan oikeasti kelloon vilkuilematta, ollaan aika pahasti sen orjia. Oon huomannu etten itsekkään enää niin usein löydä aikaa viedä koiraa metsään. Mutta tässä kirjoittaessani voisin luvata vieväni sen sinne ainakin kerran viikossa!

Inspiraatio ei riitä pidempään tekstiin, hyräilkää musiikki itse.